Vieraana Anu Mylläri Kuva: Jukka-Pekka Juvonen

Anu Mylläri: Saisiko luvan olla suomalainen?

Tiistaina 25.4.2006 klo 22.05 TV2

Anu Mylläri oli ensimmäisiä Suomeen ulkomailta adoptoituja lapsia. Hän oli 2,5-vuotias, kun lapseton Myllärin perhe haki hänet bangladeshiläisestä lastenkodista Alavudelle Etelä-Pohjanmaalle. Erivärisestä lapsesta tuli pienellä paikkakunnalla nähtävyys, jota tultiin katsomaan kaukaa.

Alusta pitäen Anun ihonväri aiheutti ympäristölle ongelmia. Mutakuono ja neekeri kävivät nopeasti pikku tytölle tutuiksi, mutta pahempaa oli koulussa muu kiusaaminen: eristäminen porukan ulkopuolelle.

- Lasten keskinäinen raakuus näkyy siinä, että sanotaan asiat suoraan: ”Ei ne oikeasti ole sun vanhempias”. Mitä siihen muuta voi sanoa kuin että ei mulla muitakaan ole.

Aikuisena Anu Mylläri joutui skinien hyökkäyksen kohteeksi omalla kotiovellaan.

- Se oli kokemus, joka tuntui siltä kuin minut olisi riisuttu kokonaan alasti. Eikö minulla ole mitään suojaa? Eikö minulla ole mitään oikeutta olla suomalainen?

Monia hylkäämisiä varhaislapsuudessa kokeneen adoptiolapsen peruskysymys on myöhemminkin elämässä yksi ja sama: hyväksytäänkö minut vai hylätäänkö minut? Anun lapsuudessa hylkäämisen kokemukset eivät loppuneet adoptioprosessiin. Molemmat vanhemmat kuolivat varhain: äidin kuollessa Anu oli 8-vuotias, isän kuollessa 18-vuotias.

Kuolemasta ei perheessä paljon puhuttu eikä surua liiemmälti ilmaistu. Arjen piti jatkua, tapahtui mitä tapahtui.

- Aina piti olla reipas. Periaate oli, että turhista ei itketä. Sen olen itsekin sisäistänyt. Ehkä se on sitä karaisevaa kasvatusta, ajatus, että kyllä tässä kestetään mitä vain.

[Takaisin]