Vieraana Raisa Cacciatore. Kuva: Jukka-Pekka Juvonen

Raisa Cacciatore: ÄLÄ HUUDA; ÄLÄ VALITA

Keskiviikkona 11.4.2007 klo 22.05 TV2

Lohdullinen tieto kaikille lasten vanhemmille: kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes lastenpsykiatri. Väestöliiton Raisa Cacciatore on itse kokenut samat ongelmat, joiden parissa kamppailevia vanhempia ja nuoria hän nyt työkseen auttaa. Lastenpsykiatriksi hän alkoi kouluttautua, kun törmäsi ongelmiin omien lastensa kanssa ja kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

- Olin niin pihalla kuin pihalla voi olla omien lasteni kanssa. En tiennyt, miten olla äiti. Minulla ei ollut mitään muistikuvaa tai kokemusta siitä, hän toteaa Punaisessa langassa.

Cacciatoren oma äiti kuoli, kun hän oli viisivuotias. Äidistä jäi vain muutama häilyvä muistikuva. Isä meni vaimonsa kuoleman jälkeen tolaltaan, uppoutui töihin ja vietti mahdollisimman vähän aikaa kotona. Hän tuhosi äidin rakkauskirjeet, lahjoitti vaatteet heti pois eikä koskaan puhunut äidistä tai siitä pohjattomasta surusta, jota kuolema hänessä ja lapsissa synnytti.

Suomalainen vanhemmuus on perinteisesti ollut taistelulaji. Lasten hemmottelu on ollut kiellettyä, koska tärkeintä on ollut opettaa lapset selviytymään rankoissakin olosuhteissa.

- Täytyy selvitä ja ei saa valittaa. Ei saa sattua eikä saa pysähtyä itkemään. Jalkani meni 12-vuotiaana poikki, ja, kun isä vihdoin saapui kotiin, hän kantoi sänkyyn ja kävi muutaman kerran sanomassa, että ole hiljaa, älä huuda. Vasta aamulla taloudenhoitaja soitti ambulanssin. Sillä hetkellä tajusin, miten yksin ja turvaton olin kotonani.

Cacciatoren mielestä ns. vapaa kasvatus onkin usein välinpitämättömyyttä tai ainakin osoitus vanhempien avuttomuudesta. Kun koti on tyhjä tai ei tarjoa turvaa, kadusta tulee paikka, josta lapsi alkaa etsiä lohtua ja hyväksyntää. Erityisesti nuorille tytöille seksistä tulee yksi keino etsiä läheisyyttä, syliä ja hyväksyntää. Pornoistunut ympäristö antaa jo pienelle lapselle käsityksen, että seksi on pelkkä teko, hyvä vaihtokaupan väline.

- Mitä vähemmän lapsi saa huomiota, arvostusta ja ihailua, sitä suurempi lohdun tarve hänelle jää. Minun vastaanotollani 13-vuotias miettii, pitäisikö hankkia kainaloon muija vai hauva vai pullo, pilleri, piippu tai piikki?

Cacciatore tietää mistä puhuu, sillä hänkin eli hurjan murrosiän. Hän ajautui ”gangsteriporukoihin”, piilotteli jopa laitonta asetta kotonaan ja joutui poliisikuulusteluihin. Se, että hän selvisi vähin vaurioin, oli onnesta kiinni. Jäljelle jäi vain kuolemanpelko ja ahdistus, joka iskee, kun yöpuoli saa vallan. Tätä yöpuolta hän pakeni vuosikymmenet, kunnes uskalsi katsoa sitä silmästä silmään.

Tuotanto YLE Asiaohjelmat.

Teksti-tv s.334.

[Takaisin]