Kuvat ja teksti: Harri Kuusela
Tätä ennen olivat muut pojat (minua ei edes kysytty) perustaneet Heimo Hämähäkki nimisen bändin, joka ehkä ekojen harkkojen jälkeen nimettiin Eppu Normaaliksi. Bändi myös esiintyi Ylöjärvellä kunnan nuorison Taidetapahtumassa. Kokonpano vaihteli ja alussahan periaatteessa ei saanut osata soittaa soitinta mitä soitti. No tämäkin kokeilu vaihe loppui.

Joku taho siihen aikaan (Suomen Pop-muusikot Ry?) järjesti aloitteleville bändeille Pop-mestaruuskilpailuja, pääpalkintona levytyssopimus. Kuulostaako jotenkin tutulta? No kuitenkin siihen aikaan bändit olivat ERITTÄIN epäkaupallisesti ja taiteellisesti suuntautuneita. Keskusteltiinhan siihen aikaan paljon rockin vakavasti otettavuudesta klassisen musiikin rinnalla. Nuorten miehien pohdiskeltavaksi siinä riitti jutun juurta. Sillä miehiähän ja poikia ne kaikki oli.

Tilanne alkoi eskaloitua sillä tällainen progen kyllästämä instituutio kaipasi railakkaiden nuorten mielestä vain saattohoitoa ja eikun ilmoittautumaan Tampereen karsintoihin. Olihan Ramot ja Stooges avanneet silmät.

Gorilla disko sijaitsi jo puretun verkatehtaan maatasossa nykyisen koskikeskuksen paikalla. Paikan omisti Teknillisen korkeakoulun Ylioppilaskunta joka oli edelleen vuokrannut liiketoiminnan eteenpäin. Sisäänpääsyn kanssa oli Väisäsen Tainalla vaikeuksia kun se ei ollut ymmärtänyt ottaa henkkareita mukaan. Muut pääsivät sisään muusikkoina jos ei ikää ollut.

Paikka oli ja näytti kellarilta. Kuvista näkee että paikalla oli keikkaillut nykyään itseään nimekkäinä pitäviä artisteja jotka ovat Pariisissakin kuin kotonaan. Ainakin naisten lehtien mielessä. Kaiken kaikkiaan paikka odotti lähinnä purkamista nykymittapuun mukaan.

Kisat alkoivat, olisikohan ollut jotain neljä bändiä soittamassa. Eppujen kokoonpanossa soittivat siis Pantse, Martti, Aku, Juha, Mikko ja Jorma Riihikoski. Ohjelmisto ei ollut kovin pitkä, eihän montaa biisiä osattukaan jotka olisivat vastanneet bändin jäsenten punk herännyttä makua. Sitä vanhaa proge rockia jota oli soitettu ennen, ei taas haluttu soittaa kun ei se enää kiinnostanut. Jorman soittohan oli myös TV-kitaramaista, sillä volyymin laittoi Pantse heti nollille. Jossain vaiheessa näkyy että Jorma laittaakin kitaran pois ja aloittaa pogoamisen. Ei tarvinnut sen jälkeen kitaraa soittaa Epuissa eli jäi viime keikaksi hänellä.

Pojat soittivat siis Pantsen säveltämän Düsseldorffilaisen konserton (Pantse uruissa), ehkä jonkun rokin kuten Esko veti ison G:n tms ja lopuksi Jätkät Pätkät Parrunpätkät (sinisellä Saimaalla seilattiin..) acapellona Zorbasmaisesti rivissä tanssien. En muista. Hauskaa oli ja yleisö oli aivan äimänä mutta pääsi huumorista mukaan lopussa. Martti oli koko ajan selin yleisöön päin (ujous), Saarelalla jatsarisaappat ja helmet kaulassa. Kaikilla oli leveät puntit. Mutta tästä se lähti kulkemaan.

Tuomaroinista vastasi Jussi Raittinen ja Vanha Isäntä (folk rock) bändin soittajat. Mitä siitä kuultiin olikin aika hauskaa: Vanha isäntä yhtyeen edustaja oli sanonut: ”Tästä bändistä ei tule ikinä mitään”. Juice oli kuulemma käynyt puhuttelemassa raatia ja vaatimassa palkintoa Eppu Normaalille. Jussi Raittinen antoi kuitenkin pikastipendin taksimatkaan takaisin Ylöjärvelle (back to the garageland?) Pop-Muusikot ry:n käsikassasta. Keskustelua oli siis syntynyt, ei niinkään voittajasta (Tarvo Laakson proge bändi) ja jatkoon menijästä, kuin shown varastaneesta epäorkesterista. Lopputuloksena Eput saivat kunniamaininnan ”Lavakoreografiasta”.