Svenska folkpartiet i Finland, Ruotsalainen kansanpuolue

Ruotsalaisen kansanpuolueen historia juontaa aina 1800-luvun puolivälin tienoille, jolloin Suomen varhaisimmat puolueet syntyivät kieli- ja kansallisuuskysymyksen ympärille.

Ruotsalaisen kansanpuolueen juuret ovat svekomaniassa, joka oli Suomessa fennomanian vastareaktiona syntynyt ruotsinmielinen liike. Svekomania liittyy ennen kaikkea 1870- ja 1880-lukujen historiaan, jolloin Ruotsalaisen kansanpuolueen edeltäjä Ruotsalainen Puolue muodostui vastapainoksi fennomaaniselle Suomalaiselle Puolueelle. Svekomaniaan liittyivät ruotsinkielisen identiteetin voimakas korostaminen ja pyrkimys turvata ruotsin kielen asema Suomessa.

Svenska Folkpartiet, Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) perustettiin vuonna 1906 keräämään yhteen koko ruotsinkielinen väestö Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. RKP:n perusti Axel Lille.

Puoluetta yhdisti kielikysymys, mutta liikkeen suurimmaksi ongelmaksi muodostui puolueen hajanaisuus. Puolueen nimi Svenska folkpartiet, Ruotsalainen kansanpuolue, kuvasteli pyrkimystä lähestyä ruotsinkielistä maalaisrahvasta, koska yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vuoksi puolueelle oli ehdottoman tärkeää kerätä kaikkien ruotsinkielisten äänet. Vuoden 1907 vaaleissa puolue sai 24 edustajanpaikkaa.

Ruotsalainen kansanpuolue luetaan yleensä poliittiseen keskustaan, joskin sen konservatiivisen siiven voi sanoa edustavan oikeistoa. Muihin eduskuntapuoleisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymykset saavat suurta huomiota, sillä ruotsin kielen vähemmistöaseman puolustaminen on suomenruotsalaisille tärkeä asia. Monissa muissa kysymyksissä RKP on usein hajanainen, koska sillä on äänestäjiä aina pohjalaisista ruotsinkielisistä maanviljelijöistä helsinkiläisiin kaupunkilaisiin saakka.