Nuorsuomalainen puolue
Perustuslaillis-suomenmielinen puolue eli Nuorsuomalainen puolue oli autonomian ajan loppuvuosikymmenten porvarillinen ja liberaali poliittinen puolue.
Kielikysymyksen ympärille syntynyt Suomalainen puolue jakaantui 1900-luvun alussa kahtia, kun ensimmäisen sortokauden myötä politiikan etualalle nousi kysymys Suomen suhteesta Venäjään. Suomalaisen puolueen pääosa noudatti myöntyvyyspolitiikkaa suhteessa Venäjään, kun taas passiivista vastarintaa kannattaneet perustivat perustuslaillis-suomenmielisen puolueen, Nuorsuomalaisen puolueen (NSP). Ensimmäisen sortokauden aikana Nuorsuomalainen puolue ja Ruotsalainen puolue olivat yhteisrintamassa torjumassa venäläistämistä ja pitämässä kiinni Suomen perustuslaeista. Tämän ryhmittymän johtohahmo oli sitoutumaton Leo Mechelin.
Nuorsuomalaisen puolueen ohjelmassa pääpaino oli Suomen perustuslakien loukkaamattomuudella ja Suomen sisäisen itsenäisyyden puolustamisella. Leo Mechelinin oppien mukaisesti tsaari olisi Suomessa vain lakien alainen suuriruhtinas, ei itsevaltias kuten Venäjällä. Suomen kielen asema haluttiin johtavaksi, mutta sortamatta ruotsinkielisiä. Vuoden 1894 ohjelmaa tehtäessä puolueen välittömäksi tavoitteeksi otettiin myös äänioikeuden laajentaminen.
Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa nuorsuomalaiset kokivat yllättävän tappion saadessaan vain 26 edustajaa ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan. Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa maaseudulla elävä väestö sekä teollisuustyöläiset muodostivat ensimmäistä kertaa koko äänestäjäkunnan enemmistön, mikä ei suosinut säätyvaltiopäivien entistä suurpuoluetta.
Viimeisen vuosikymmenen ajan Nuorsuomalaisessa puolueessa oli vastakkain kaksi siipeä: P. E. Svinhufvudin ja Jonas Castrénin johtamat monarkistit, eli ”pääskyset” ja K. J. Ståhlbergin johtamat tasavaltalaiset, eli ”varpuset”. Näistä ensin mainitut asettivat perustuslaillisuuden etusijalle ja olivat osin konservatiivis-nationalistisia. Jälkimmäiset olivat enemmän sosiaaliliberaaleja, mutta erityisesti alussa ero ryhmittymien välillä oli pieni.
Suomen itsenäistyttyä vuonna 1918 Nuorsuomalaisen puolueen enemmistö, eli varpuset päätti sulauttaa puolueen uuteen Kansalliseen Edistyspuolueeseen, joka syntyi valtiomuotokysymyksen yhteydessä tasavaltaa kannattavien ympärille. Mukaan tulivat myös enemmistö Kansanpuolueesta ja Suomalaisen puolueen pieni, niin sanottu vasemmistosiipi. Näin sai alkunsa tasavaltainen ja liberaali porvarillinen puolue, eli Kansallinen Edistyspuolue (ED).
