Geenini riehaantuvat bluesista

Jos tämä ei ole aito bluesnaama, mikä on?Olen aina jotenkin vaistomaisesti tykännyt bluesista. Luulen että se on minulla geeneissä. Blues on surumielistä ja rauhallista niin kuin minäkin, ainakin kun katselen, kuinka kissalle syötetään aina parhaat palat (olen vieläkin katkera siitä nakista, jonka Vincent-katti... ah, asiaan!) En minä jazzia hylkää, mutta olen alkanut pohdiskella, josko tällä naamalla olisi blues-genrelle hyvinkin annettavaa.

Olinkin pamahtaa tiikeriraidoistani, kun Iiro kertoi, että lähtisimme Erja Lyytisen kanssa blues-keikalle Hämeenlinnaan Aulanko Bluesiin! VUH! Melkein hymyilin, mutta sitten muistin, että virnuilu ei käy päinsä bluesin kanssa. Tätä minä sitten ihan ensinnä tolkutin Iirollekin. Että nyt kun olet iskelmän kanssa oppinut olemaan enempiä huhtomatta, niin siitä onkin hyvä vetää naama kokonaan peruslukemille – kehotin katsomaan mallia minusta – ja lopettaa viuhtominen vallan. No, Iirohan hössötti tapansa mukaan silti. Melkein hän onnistui tartuttamaan jännityksen minuunkin. Ja makkarahermostus, tuo reissukoiran riesa, tietysti pamahti päälle. Makkaratarjoilua ei voi koskaan hermoilla liikaa.

Erja Lyytinen yrittää kertoa hienovaraisesti Iirolle, että peppuongelmat eivät ole paras mahdollinen bluesin aihe.Otimme Erjan kyytiin Lahdesta. Siinä on kiva ihminen – ja mahdottoman taitava kitaristi! Kun Iiro ja Erja jammailivat bussissa, ihan selkäpiissä värisi niin, että häntä ja vasen takajalka alkoivat vipattaa. Ainoa puute Erjassa, minkä hoksasin, on blues-naaman puute. Toisaalta opin, että bluesia voi soittaa mainiosti kauniillakin kasvoilla varusteltu henkilö. Se kyllä hiukan minua ällistytti.

Kaikki tämä, minulle? VUH!Perillä odotti toinen ällistys: keikkapaikka olikin lato! Latotansseihinko tänne on tultu?! Epäilyistäni huolimatta ihan oikeassa paikassa, ja mukava lato se olikin. Hienoja pusikoita noin kasvitieteellis- ja reviirimielessä ajatellen rehotti ympäriinsä. Mahtavinta oli järvi, jonka varasin oitis juomakupikseni. En tiedä, mitä ihmiset ajattelivat, kun yrittivät tyrkyttää juotavaa muovipullosta! Vieressä on järvi, jossa on ihanan särjen ja kaislan ja mudan ja sorsankakan makuista lämmintä vettä ja nämä tuovat tyrkylle jotain inhaa vesijohtosotkua...

Keikka meni hienosti, raportoi Iiro. Minullahan oli siinä juuri valtavasti muuta puuhaa, ympäristön kartoitusta, peeärrää ja sen sellaista. Mitäpä sitä ei neuvonantaja tekisi neuvottavansa eteen, etenkin jos makkarapalkasta sovitaan. Meillä on nyt juuri sopimusneuvottelut vähän kesken, että en sen isompia hehkuta Iirolle reissua, mutta teille paljastan näin salaisesti, että oli mahtava päivä! Olen aivan innoissani sekä bluesista että Lyytisen Erjasta, kerta kaikkiaan, VUH!

Börje ja koiranputkiKatsoitteko viimeisimmän keikkamme telkkarista tai netistä? Tykkäsittekö? Eikö ole se Grönin Eino vaan melkoinen laulajasankari? Eikä tarvinnut Iiroakaan hävetä (paljon) – niin kuin ei nytkään. Meillä oli blues-keikalla Aulangolla mukana televisioihmisiä, joten tämänkin keikan voi katsella televisiosta – ja internetistäkin sitten myöhemmin. Televisiolähetys tulee YLE Teemalta uusinta 3.7. kello 21.00 ja 5.7. kello 23.30.

Lemmin teitä kaikkia surumielisen kaihoisasti
silloin tällöin ulvahtain
Börje

PS. Ei vaiska, iloinen koira olen, jos tiedättekyllämistä sovitaan.