Lauri Tähkän rock-unelma syntyi sianpaskan hajussa

Lauri Tähkän rock-unelma syntyi sianpaskan hajussa

Ajankohtaista - To 23.12.2010, klo 14.39 - Toimittaja: Airi Saastamoinen

Lauri TähkäLauri Tähkä

332
tykkää tästä

Lauri Tähkä & Elonkerjuu jäi kestoltaan määrittelemättömälle keikkatauolle itsenäisyyspäivänä 2010. Viime kesänä tauosta ei vielä puhuttu ääneen, mutta 15 vuoden hulabaloon jälkeen tarve tauolle oli jo tiedostettu.

Lauri aloitti talvella 2009 piilopirtin rakennustyöt Turun Airistolla. Vuoden aikana mökki on noussut siihen kuntoon, että saunaan pääsee ja keväällä jäiden lähdettyä Lauri voi aloittaa merimaiseman äärellä biisintekohommat.

Eteläpohjalainen peltomaisema latoineen on Laurin omaa maisemaa. Siihen verrattavaa fiilistä ja rauhaa tarjoaa meri. Lauri onkin päättänyt tuoda pienen palan Pohjanmaata Turun saaristoon.  Sipoosta rahdatut pari sataa vuotta vanhat lapualaiset hirret siirtyvät omin käsin Airistolle kokonaan kierrätysmateriaaleista valmistuvaa mökkiä varten. ”Vanhat hirret on kuin vanhan ihmisen iho.”, vertaa Lauri Tähkä Marko Gustafssonin henkilökuvassa Lauri Tähkä – elämä on hieno laji.

Sianpaskanhajuinen rock-unelma

Lauri hommasi ensimmäisen kitaran ja styrkkarin viisitoistakesäisenä. ”Isä oli komentanut mut kääntämään perunapeltoa. Homma vitutti niin ankarasti, että lapiota tuli heilutettua apinan raivolla.” Naapurin mies näki kuinka Lauri riehui suutuspäissään pellolla ja tarjosi saman tien kesätyöpaikkaa. ”Kattotuolityömaalla mä ne kitararahat sitten tienasin.”

Laurin innostus musiikkiin lähti serkun, Lenni Paarman, kitarasta ja niistä kahdesta soinnusta, jotka Lenni osasi kitarasta ottaa. ”Mä menin aina aamulla kouluun, sian paska haisi. Mä kattelin sikalan ikkunasta sisään ja elättelin rock-unelmaa. Ajattelin ettei mun tarvittis ruveta ainakaan sikoja hoitaan, vaan sais soittaa kitaraa.”

Vaikka rock-unelman alkutaival ei ollu hääppöinen, niin eteläpohjalaisen luonteen  jääräpäisyys ja peräänantamattomuus myös musisointiasioissa alkoi pikkuhiljaa kantaa hedelmää. ”Jos jotain oikein haluaa, niin se on sitte saatava.” Vuoden 1995 Teuvan speleihin tehty Suukkoa vai puukkoa –show aloitti Lauri Tähkä & Elonkerjuun kohdalla ruljanssin, joka on jatkunut nyt viisitoista vuotta.

Pesukoneen pitää pyöriä

”Vaikka hulabaloo on hirviän isoa, niin aika hyvin oon kuitenkin pystynyt järkeistään, että puuronkeitto on äärimmäisen tärkeetä, pesukoneen pitää pyöriä ja pyykit pitää itte narulle laittaa. Tietynlainen lunkisti ottaminen on näissä hommissa aika hyvästä.” Lauri pohtii myös sitä hetkeä kun suosio hiipuu. ”Se hetki lähestyy vääjäämättä, ikuisesti ei voi olla pallilla. Täytyy myös osata luopua tietyistä jutuista. Mutta sitten kun se suosio oikeesti loppuu,  niin jostain pitäisi tilalle löytää samanlainen huume, kuin minkä sä saat siitä tunteesta kun ihmiset huutaa ja osoittaa suosiotaan. Mun mielestä sitä kannattaa miettiä jo siinä vaiheessa kun yleisö vielä taputtaa.”

Työ ei ole ikinä kepeetä

Lavalle meneminen ei ole Laurille helppoa. ”Mä olen ollut kauhee jännittäjä  –aina.” Noin tuntia ennen keikkaa alkaa adrenaliini virrata ja jännitystä pitää koittaa hallita ramppaamalla kämppää edestakaisin ja vaikka hampaita harjaamalla. Paniikinomainen tunne on kuitenkin ainakin Laurille itselleen välttämätön: ”jos se häviää, on parempi lopettaa, silloin esiintymisestä on tullut liikaa rutiinia. Jos menetät intohimon, et anna yleisöllekään kaikkeasi”.

Yleisön edessä Lauri Tähkä on mielestään viihdyttäjä ja biisejä tehdessään enemmän taiteilija. Taiteilija-Laurikaan työ ei ole kepeää, biisin tekeminen menee aika usein painimiseksi.  ”Aina kun aloittaa biisin teon, tuntuu ettei osaa yhtään mitään ja jokaisen valmiin levyn jälkeen on semmonen olo, että eihän tässä ole mitään järkee.”

Elämä on hieno laji

Lauri Tähkä – elämä on hieno laji –henkilökuvassa seurataan Laurin mökin rakennusta, keikkailua ja biisin tekemistä. Näyttää siltä, että mistään ei mennä läpi helpoimman kautta, kaikessa on tekemisen meininki. menestykseen suhtaudutaan lungisti, mutta nöyrästi:  ”hienoa on, että sitä on saanut koskettaa ja hipaista”. Vaikka keikan jälkeisenä aamuna olo on usein kuin uitetulla koiralla ja turpahansa saaneella, niin siitä huolimatta… - Elämä on hieno laji.

Lue myös Dokumettia pukkaa – ohjaaja Marko Gustafssonin mietteitä Lauri Tähkä & Elonkerjuun sivulla.

Hei kaikki Satumaan kävijät!

Satumaa-palvelun ylläpito ja toimittaminen loppui 7.6. ja artikkelien kommentointi on suljettu.
Kiitos aktiivisuudestanne ja näkemisiin jatkossa uudessa palvelussa http://yle.fi/musiikki

Kommentit (0)

Ei kommentteja.

Uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä