No, ei se mitään, minä kerron: Olen Börje, Rantalan perheen talonvahti, laumasielu ja paras kaveri, siis perheenjäsen parasta sorttia. Rodultani olen bokseri, saksalaissyntyinen, rauhallinen ja ystävällinen Canis lupus familiaris eli perhekoira. Olen myös pianistivirtuoosi Iiro Rantalan neuvonantaja. Iirohan asuu meillä ja pyrkii yleensä pitämään jöötäkin, mutta – noin sivumennen sanoen – varmuuden vuoksi en kutsu Iiroa isännäksi, ettei riehakas titteli mene hänelle päähän. Kesällä on pidettävä pää kylmänä ja kesäkiertueella erityisesti. Tällainen tuttavallinen lajienvälinen sinuttelu kuuluu siis nimenomaan taktiikkaani neuvonantajana. Kesäkiertueella tarkoitan tietenkin uutta televisio-ohjelmaa Iiro irti, jota kuvataan ympäri Suomea.
Täytyy sanoa, että kun kuulin Iiron ohjelman nimen Iiro irti, tunsin melkoista vahingoniloa. Arvatkaapa, montako kertaa minulle on huudettu BÖRJE IRTI, kun olen ystävällisessä hengessä järjestellyt perheen kenkiä, lapasia ja kaukosäätimiä. Vahingonilosta huolimatta aion antaa Iirolle niin hyviä neuvoja, ettei hänelle soittohommissa huudeta IRTI. Muusikolle sellainen voi olla vähän noloa. Iiro irti -ohjelmassa Iiro pestautuu joka keikalla erilaiseen bändiin ja kokeilee, miten kunkin yhtyeen musiikkityyli häneltä luonnistuu. Minä sitten opastan, kuinka olla musiikkiuskottava. Vaikka olen ennen muuta jazz-eläin, olen varma, että jakelen vain ensiluokkaisia neuvoja, oli musiikin laji mikä hyvänsä. Tarkoitan – vuh – kuinka vaikeaa se musiikkitouhu nyt voi olla. Verrattuna esimerkiksi reviirimerkintöjen havainnointiin, rekisteröintiin ja arkistointiin? Niin just.
Ensimmäiselle keikalle lähdimme Huittisiin legendaarisen Eino Grönin kanssa. Olisihan minua ehkä jännittänyt, mutta onneksi olen näin vahvahermoinen tyyppi enkä vähästä hämmenny. Olin kuullut iskemämusiikista kaikenlaisia sekalaisia huhuja. Eniten mieltäni kiehtoi tango, koska sen kerrottiin olevan tulista tanssimusiikkia Etelä-Amerikasta – ja pakahduttavan haikeaa Suomesta. Mietin mielessäni, että ei kai se sentään voi kumpaakin olla. Sen verran muistelin telkkarista nähneeni, että tangoa sekä kävellään parittain tahdissa että soitetaan naama peruslukemilla. Ota tuosta nyt sitten selvä! Vaikka olenkin lähes joka alan ekspertti, laitoin toivoni siihen, että ehkä herra Grön saattaa tietää hiukan minua enemmän iskelmämusiikista yleensä ja tuosta mutkikkaasta tangosta erityisesti. Sen verran jo Iiroa kuitenkin valmensin ihan noin tassutuntumalta, että tangoa soitettaessa on oltava tyyni kuin kesäöinen järvenpinta ja että kaikenlainen jazzmainen ravistelu ja riuhtominen on tyylitöntä. Valssia soitettaessa voi vähän eteerisesti hymyillä ja humpatessa jopa riehakkaasti virnistellä. Hahmottelin Iirolle myös iskelmähabitusta. Ihan ensimmäiseksi houkuttelin Iiroa kampaamaan hiuksensa. Kauhea homma, urakka, työ ja tuska, sen minä vain sanon, enkä jännityksen vuoksi vielä kerro teille, miten kävi.
Myöntää täytyy kuitenkin, että kyllä minuakin vähän jännitti. Muun muassa se, olisiko siellä tarpeeksi monipuolista ja ravitsevaa ruokaa (makkaraa!) ja tutustuisinko ehkä nartt uusiin, mukaviin lajitovereihin. Tui tui typykät ja terveisiä vain sinne Huittisiin! (Iiro sanoo, että tämä ei ole minun henkilökohtainen senssipalstani, vaan pitää kuulemma keskittyä musiikkiin. Vuh.)
Voi että meillä oli hau-hau! Katsokaa vaikka itse keikkareissuamme televisiosta! Kun viritätte televisiovastaanottimenne YLE Teema -kanavalle 26.06. kello 21.00 ja 28.6. kello 23.00. saatatte nähdä uusintana vilauksen meikäläisestä. Olen se komea, lihaksikas kaveri, joka – no, kuvanihan on tuossa yllä, vuh.
Tulisen haikeisiin näkemisiin, hyvät ihmiset
toivoo teitä alati hellästi haukkuva
Börjenne
Kommentit (0)
Ei kommentteja.