Sankaria metsästämässä

Turisaksen sankaritEräänä päivänä reviirimerkintöjen havainnointi- ja arkistointimatkan aikaan päätin, että nyt riittää Iiron zääz-velttoilu sisällä. Komensin hänelle kävelysauvat käteen ja lähdimme yhdessä luonnonhelmaan. Ne korvahärvelit olisi pitänyt jättää kotiin! Kadun pitkään ja katkerasti, etten järsinyt niitä silloin, kun siihen oli tilaisuus. Katastrofin ainekset olivat ilmassa siinä samassa, kun Iiro tälläsi korvavermeet päähänsä. Kuulokkeissa soittavan orkesterin nimi oli Turisas ja melkoinen äläkkä sieltä pamahtikin ilmoille! Kyllä siinä talitintit kalpenivat ja oravat vetivät korvansa luimuun, kun Iiron mökäraattorista kuului ihmiskoiraan hurjaa karjuntaa. Vaikka olen ihmisten kotkotuksiin tottunut, hirvitti vähän minuakin. VIU!

Iirohan sai välittömästi huippuidean. VUH! Hänpä pestautuu tämän Turilas-hurjimusjoukon mukaan Ruisrockiin (VUH!) ottaakseen selvää, mistä tässä folk-, viikinki- ja taistelumetallimusiikissa (VUH!) on kyse – ja löytää kuin löytääkin sisäisen sankarinsa. Olettaen tietysti, että sellainen ylipäätään on tuossa meidän herttaisessa ja hempeässä perheeniskässämme ja jazz-pianistissamme.

Ohhoijaa ja oivoi, mitä siitäkin tulee, ajattelin mielessäni. Minähän olen tämän perheen sankari. Vai kenen luulette meillä vartioivan perheen turvallisuutta? Kuka tarkkailee alati, ettei naapurin kissa varasta nakkeja? Kuka katsoo, mitä sukupuolta kukakin vieras on ja onko hänellä taskussa makupaloja, jotka ehkä ilman huomautusta jäisivät jakamatta? Eikä ole ihan yksinkertaista matematiikkaa kuulkaa räknätä neljän perheenjäsenen lukumäärää – ja sitten on vielä se kissakin. Sankarin osa ei ole helppo. Rinta rottingilla on kuljettava ja tuima ilme pidettävä naamalla, vaikka nälkä kurnisi suolissa ja korvaa kutittaisi. Nukkuessakin on tämän tästä varmuuden vuoksi murahdettava.

Ihmisille nyt on kuitenkin turha puhua järkeä; omat virheensä niiden on ilmeisesti vaan annettava tehdä. Kun Iiro nyt väen vängällä halusi metallitaistelusankariksi, oli minun neuvottava, vaikka sitten hellä ja huolehtiva sydän verta vuotaen. Ei ole siis neuvonantajankaan osa helppo.

Otin selvää metallisankarimusiikista. Sain tietää, että metallisankarit tuunaavat itseään melkoisesti. Meikkiä laitetaan naamaan, tukkaa tällätään ja erilaisia nahka- ja turkisasuja mallaillaan ylle. Kotoisaan metallisankariharjoitteluun käytimme nokea saunanpesästä, löylykauhaa ja varaston kätköistä löytynyttä männävuotista karvalankamattoa. Iiron karjuntaa kannustin haukkumalla, niin paljon kuin rähisemistä inhoankin. Minähän en hauku juuri koskaan, hiukan silloin tällöin vain hellästi, vaan panostan enemmän arvokkaaseen totisuuteen ja – kun on aika kaivaa järeät aseet esille – yltiöpäiseen söpöilyyn.

Mathias NygårdOmaksi hämmästyksekseni minä innostuin Turisaksesta hurjasti! On se huimaa menoa ja rokkenrollia, ja oi miten miehekäs olo tuli. Ihmekö tuo toisaalta, sellainen sankarikoira kuin minä urhealta sydämeltäni olen! Iirokin näytti pärjäävän sankarillisen hyvin, ja kun Turisaksen laulaja Mathias Nygård vielä lupasi neuvoa keikkabussissa lisää, uskalsin lähettää Iiron matkalle Suomen Turkuun, sankareiden syntysijoille.

Ajattelin nyt kertoa teille erään asian noin niin kuin selvennyksen vuoksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi. Kuulin huhun, että metallimiehet syövät koiria ja että eräälläkin keikalla olisi mennyt välipalaksi monta minibokseria, eli noita mopseja. Ihan urbaanilegendojahan tuollaiset ovat, sanoohan sen kotieläimenkin järki. Eli jos luulette, että en uskaltanut lähteä keikalle mukaan, olette erehtyneet. Tulin siinä vain ajatelleeksi, että jonkunhan se on hoidettava sankarihommat kotonakin. Emäntä meillä tavallisesti minua tuuraa sankaritöissä, mutta ajattelin ihan hyvää hyvyyttäni, että nytpä juuri onkin paras aika hänelle pitää lomaa sankaroinnista. Ihan yleisen hyvän ja etenkin armaan emännän vuoksi minä uhrauduin. Kissakin on ollut viime aikoina tavallista riiviömpi ja vaatinut erityistarkkailua. Niinpä minä jäin kotisankariksi tällä kertaa. Korostan vielä, että minkäänlaisesta jänistyksestä ei ollut kyse.

Iiro ihailee Mathiaksen keikkamaskiaIiro palasi Ruisrockista ehjin nahoin, sen voinen kertoa Iiro irti -ohjelman loppuratkaisua pilaamatta. Oli kuulemma ollut kauhean kivaa ja Turisaksen metallimiehet olivat olleet kovin fiksuja ja mukavia. Keikkamatkan tapahtumia voi seurata YLE Teemalta uusintana 10.7. kello 21.00 ja 12.7. kello 23.25.

Sankarillisia pusuja
tahollenne lähettää
urhea ja uhrautuva
Börjenne