Iiro ryhtyy Normaaliksi

Sankari-Iiro

Muistattehan viime jakson Iiro irti -ohjelmasta? Turisaksen musiikki oli mahtavaa ja Iiro selvisi jännittävästä keikasta hyvin, mutta se jälkitohina! VUH! Tohvelisankarimme kulki päiväkausia Ruisrockin jälkeen rinta rottingilla karvalankamattoon pukeutuneena, römäkässä meikissä ja hakkasi pianosta battle-jazzia. Aloimme koko perhe olla lopen kyllästyneet sankariörinään. Eräänä yönä, kun Iiro sankarikuorsasi korskeasti, kaivoin karvalankamaton maahan ja heitin maskipurkin perään. Saisi loppua sankarihupsutus ja alkaisi normaali elo jälleen, päätin.

Iirohan ei ikinä myönnä, että oli minun ajatukseni pestautua Eppu Normaali -yhtyeeseen rauhoittumaan. Idean sain, kun kuulin eräänä lauantai-iltana naapurustosta yhteislaulua, jossa laulettiin perheeniskästä ja joka meni jotenkin: On elämä kärsimysnäytelmää... säästä ei perheen koiraakaan... lallaaa... Oikein kiva laulu, teki mieli ulvahdella haikeasti mukana.

Perheen katti Vincent, joka on suomirockin asiantuntija, selvitti hyräilyni perusteella, kuka laulun esittäjä on ja mistä yhtyeestä on kyse. Näin valon tunnelin päässä, eikä se tällä kertaa ollut juna vaan ylöjärveläisyhtye Eppu Normaali. Hienon nimen ovat bändille keksineet, ajattelin siinä sankariahdistuksessa. Jotain normaalia tässä nyt kaivataan ja kovasti.

Iirohan innostui heti Eppu-keikasta. Ja tapansa mukaan alkoi välittömästi innostuksen jälkeen hermoilla. Eppu Normaalilla on kuulemma valtaisat fanilaumat ja kaikki osaavat niiden laulut ulkoa vaikka väärinpäin. Siinä missä jatsia kuuntelee kaksi, Eppuja kuuntelee kaksisataa, tai kaksituhatta, tai ehkä jopa kaksi miljoonaa, väitti Iiro. Mitä sitten, ihmettelin minä. Ainahan voi laittaa silmät kiinni, jos pelottaa katsoa yleisöä. Vincent – jonka asiantuntemus sivumennen sanoen alkoi lopulta ärsyttää vietävästi – kertoi, että Eppu Normaalin laulaja Martti Syrjä on joskus kuulemma esiintynyt selkä yleisöön päin. Ja silti ne tykkäsivät!

Normaali-IiroSain Iiron lopulta vakuutettua siitä, että eppunormalisointi-idea on mitä mainioin kertomalla hänelle, että esiintyessä ei tarvitse pukeutua mitenkään erikoisesti, farkut ja t-paita on oikein asiallinen vaatetus. Meikata ei tarvitse ollenkaan eikä edes tukkaa tarvitse kammata, jos ei tahdo. Mitä arkisempi, sitä parempi. Mikä ihaninta: ei tarvitse olla yhtään sankari! Jos nyt kuitenkin haluaa vähän keikalla ja olla rok, voi käyttää jotain kivaa huivia. Malliksi sitaisin itselleni kaulaan sinisen bandana-huivin, ja voi morjens että olinkin rok välittömästi. Semmoinen viileän hyväntuulinen ja rento, tiedättehän.

Sen verran hermona Iiro kuitenkin oli, että katsoin parhaaksi lähteä keikalle mukaan. Eppu Normaalin Syrjän veljekset, siis Pantse ja Martti, olivat keikkabussissa mukana kanssani rauhoittelemassa Iiroa. Siinä on sitten leppoisat ja mukavat veljekset, ei heitä supertähdiksi uskoisi, niin kivoja ovat. (Tosin, kai supertähtikin voi olla kiva?)

Iiro ja Syrjät bussissaKeikalla pojat vetäisivät kimpassa ainakin herttaisen hyönteislaulun, Baarikärpäsen, josta Iiro innostui luonnonystävänä kovasti. Minä tein keikan ajan taas pr-töitä kaupungilla, mutta sinne asti kuului, kun Ilosaaressa hoilattiin njet, njet.

Jälkeenpäin Iiro touhotti, miten kivaa oli ja miten val-ta-van paljon yleisöä, joka tosiaankin oli osannut kaikki laulut ulkoa – ja laulanut ne! Tästä linkistä voi hämmästellä yleisön määrää. Oli sitä melkoinen joukko – ei ihme, että Iiroa jännitti!

Meillä oli taas mukana tuttu telkkariporukka, ja keikan uusinnan voikin katsoa YLE Teeman kanavalta 17.7. kello 21.00 ja 19.7. kello 23.40. Huivit kaulaan, ääni auki ja suomirok-rokkia laulamaan!

Teistä kaikista
kuten normaalisti
tykkää kovasti
Börje