Tapani Kansan Joulukonsertti 5.12.2010, Someron kirkko

On lunta tulvillaan, raikas talvisää... saattoi lauleskella kävellessään kohti upeaa Someron kirkkoa, jossa pian alkaisi Tapani Kansan ja pianisti Pertti Rasilaisen joulukonsertti.

Kirkko oli yhtä hieno sisältä, kuin ulkoakin ja kauniisti loistavat kyntteliköt kirkon alttarilla loivat jouluista tunnelmaa. Väkeä oli kirkkoon saapunut kiitettävän runsaasti ja tunnelma oli odottava, kunnes pari minuuttia yli ohjelmaan merkityn alkamisajan tyylikkäät herrasmiehet, Tapani Kansa ja Pertti Rasilainen astelivat alttarille, Tapsa mikrofonin ja Pertti pianon ääreen. Itseäni tässä vaiheessa vähän hämmästytti yleisö, joka ei hoksannut ablodeerata esiintyjiä tervetulleeksi.

Tapani aloitti konsertin tervehtimällä yleisöä ja kehumalla Someron kirkon kauneutta. Sen jälkeen hän pyysi, että jokainen sulkisi kännykkänsä konsertin ajaksi tai laittaisi sen äänettömälle, jos ei vielä ollut niin tehnyt. Sitä seurasi lyhyt juonto konsertin aloitussävelmästä, joka oli "Arkihuolesi kaikki heitä".  

Jo ensimmäisen laulun aikana tuli selväksi, että Tapanin ääni on upeassa kunnossa. Se soi, ei vuoda eikä ole huudettu käheäksi. Tekstien nyanssoiminen ja fraseeraaminen on Tapanilla huippuluokkaa. Vahvasti, mutta samalla herkästi hän osaa käyttää tuota kallisarvoista instrumenttiaan, jonka sointia ja hehkua vuodet eivät tunnu verottaneen tippaakaan.  Tapanin esiintyminen oli ilmeikästä, muttei liian teatraalista vaan lauluihin luontevasti istuvaa.

Pidin siitä, että Tapani kertoi muutamalla sanalla lähes jokaisesta esittämästään kuudestatoista joululaulusta laulun syntyhistoriasta ja laulun tekijöistä. Se oli paitsi mielenkiintoista, niin myös loi osaltaan lämminhenkistä tunnelmaa, kun verrattaan siihen, että artisti ei laulujensa lomassa puhua pukahtaisi yleisölle mitään, vaan laulaisi vaan laulut yhtäputkea kovalla kiireellä.

 Joissakin kirkkokonserteissa on sellainen käytäntö, että yleisö antaa ablodit vasta konsertin lopuksi, mutta tässä konsertissa yleisö taputti joka laulun päätteeksi ja ihan hyvin se toimi niinkin.

 "Kun joulu on" -laulun alussa Tapani kehotti yleisöä laulamaan mukana, jos haluaa ja kyllä siellä osa kuulijoista lauluun yhtyikin. Koskettava ja herkänkaunis" Varpunen jouluaamuna" toi monelle varmasti kyyneleet silmänurkkaan... myös allekirjoittaneelle.  Konsertin puolivälissä seurasi Pertti Rasilaisen pianosoolo, jossa hän soitti Jutta Jelyksen säveltämän teoksen. Rasilaisen virtuositeettimainen sooloesitys sai ansaitusti myös hyvät ablodit.

 Konsertti eteni hyvällä rytmillä. "Mökit nukkuu lumiset" -laulusta Tapani esitti ylevänkomean tulkintansa ja sitä seurasi kaunis, joskin vähän oudompi, Tapsan itsensä suomentama "Koen uudelleen entisen joulun". Seuraavana vuorossa oli Tapanin itse säveltämä ja sanoittama reipashenkinen "Välitunti joulurauhaa". Yksi illan odotetuimpia lauluja oli varmasti "Sylvian joululaulu" eikä varmaan kenenkään tarvinnut siihen pettyä. Tätä laulua tuskin kukaan laulaa Tapani Kansaa sykähdyttävämmin.  Kuunnellessani sitä tunsin kylmien väreiden kulkevan läpi kropan.

Viimeistä edellinen laulu oli "Sydämeeni joulun teen". Niin hyvin kuin Tapani sen lauloikin, niin se ei silti päihittänyt Vesa-Matti Loirin syvästi tajuntaan iskostunutta ja koskettavan herkkävireistä tulkintaa. Tuo laulu yksinkertaisesti on ylittämätön juuri Vesku Loirin versiona. Se laulu vaan on kuin hänen äänelleen tehty.

 Kaiken komeuden kruunasi Adolphe Adamin Oi Jouluyö, jonka Tapsa kertoi olleen hänen joulukonserteissaan aina se päätöskappale. Uljaan ja juhlavan lopetuksen konsertti tuon laulun myötä saikin ja sen jälkeen yleisö suorastaan "räjähti" hurjiin seisaaltaan osoitettuihin suosionosoituksiin.

Yhteenvetona konsertista toteaisin sen olleen ensiluokkaisen laadukas ja elämyksellinen joulutunnelman luoja, jossa kunnioitettiin vanhoja perinteisiä joululauluja, eikä niitä pilattu sovittamalla lauluja iskelmällisiksi eikä turhalla tingeltangelilla ( eli ei ollut taustalla mitään rumpujen pauketta tms.  sotkemassa vaan taitava pianosäestys riitti) .  Jouluisen juhlallista tunnelmaa lisäsi vielä se, että kirkosta poistuessa kirkonkellot kumisivat jyhkeästi. Erityiskiitos järjestäjille tuosta hyvästä ideasta.
 

"Konserttikävijä Hämeestä"