Eri esittäjiä: Onnen laulut

Onnen laulutHelsingin Sanomien kulttuuritoimitus keräsi lukijoiltaan ehdotuksia onnea käsittelevistä lauluista. Näiden ehdotusten pohjalta lehti teki juttusarjan. Laulujen listaus poiki myös tämän levyn, jolla kuullaan 14 onnellista laulua uusine tulkintoineen.

Sata vuotta sitten popmusiikkia tekivät ammattisäveltäjät, joiden lauluja esitettiin esimerkiksi vaudeville-esityksissä, Broadwayllä ja myöhemmin Hollywoodissa. Yhtenä suosion mittarina pidettiin versioiden määrää. Sitten tuli rock ja muutti arvot ja asenteet. Tekijät alkoivat esittää omia teoksiaan. Parhaimmillaan laulun sanat ja musiikki sulautuivat esityksen kanssa yhteen. Tuloksena oli silloin enemmän kuin osiensa summa.

Suomirock valtasi ihmisten mielet varsinaisesti vasta 1970 – luvulla, jolloin syntyi nippu nykyisiä rock-klassikoita, joiden esitykset koetaan yhtä läheiseksi kuin itse laulut. Vain pöhkö levyttäisi uudelleen Hurriganesin ”Get Onin.”

Iloa ja tuskaa

Tämän lajin hulluutta tarjoilee Onnen laulut. Henkilökohtainen ongelmani kiteytyy lauluissa ”Paratiisi” ja ”Pieni ja hento ote.”  Rauli ’Badding’ Somerjoen ja Dave Lindholmin alkuperäisesitykset ovat tatuoitu aivoihini. Syystä tai toisesta mieleni hylkii muiden yritykset. Valitettavasti.

Levyn oudoin versio on Vesterisen esittämä ”Ihmisten edessä.” Alun perin Teemu Brunila kirjoitti sanat naisen suuhun, jonka ihastuksen kohde oli toinen nainen. Pariskunta kävelee kaupungin vilinässä käsi kädessä ”ihmisten edessä,” eikä välitä vieraiden katseista.  Naisten tuntema epävarmuus ja arkuus ovat Jenni Vartiaisen tulkinnan ydintä, mutta Vesterinen on pukin partainen äijän köriläs. Miehen laulamana tarinan juju katoaa. Vika ei ole laulajan, vaan tuottajan, joka on vastuussa esittäjä valinnoista.

Levyltä löytyy ihan onnistuneitakin kierrätyksiä. Göstä Sundqvistin pienoisnovelli ”Itkisitkö onnesta” taipuu hyvin Lauri Tähkän suuhun. Traaginen kertomus on itsessään niin vahva, että hyvä tarinankertoja selviytyy suorituksesta.

SIG:in ”Tiina menee naimisiin” kulkee hauskasti bodiddley –kompissa. Laila Kinnusen ”Kellä kulta, sillä onni” kuuluu ”Tiinan” kanssa samaan harmittomien rallatusten sarjaan. Kristiina Wheeler ja Chisu linkittävät kuitenkin levyn tähän päivään.

PMMP:n ”Matkalaulu” on aina yhtä hyväntuulinen. Varsinkin kohta, jossa ”Miraa pissatti taas, pysähdytään kolmatta kertaa…” vetää suupielet virneeseen myös Puppa J:n versiossa.

Komea esitys on myös Tähkän ja Paula Koivuniemen duetto Rautavaara-klassikosta ”Kulkuri ja joutsen.” Teemakin napsahtaa keskelle otsikkoa: ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa…”