Levyn ensimmäinen kappale on itseoikeutetusti "Satumaa" ja viimeinen nimikappale "Taipaleen tie". Noiden ohella kyseinen minikansio sisältää kunnioitettavat 100 Taipaleen levytystä vuosien varrelta.
Tähän saakka kaikki hyvin. Mutta kun laitan levyn soimaan, niin kuulen kyllä "Satumaan". En kuitenkaan tuota klassista alkuperäislevytystä, vaan version vuodelta 1993. Tuon vuosiluvun kertoo levyn kansi ja siihen on syytä uskoa.
Paljon muuta levyn kannet eivät sitten kerrokaan. Sen saan selville, että varhaisin levytys on vuodelta 1981 ja viimeisin ehkä tältä vuodelta. Minkäänlaista taustatietoa levytyksistä tai Taipaleen tiestä ei kannen alta löydy. Ei valokuvia, ei mitään.
En myöskään löydä minkäänlaista punaista lankaa levyn kappalejärjestykseen. Minusta ainakin tuntuu kuin levytykset olisi laitettu, ensimmäistä ja viimeistä kappaletta lukuun ottamatta, täysin satunnaiseen järjestykseen.
Reijo Taipale 70 vuotta täyttävänä artistina ja Taipaleen tie -levyn otsikkona luulisi velvoittavan hieman enempäänkin.
Tässä on tunnuttu menevän yli siitä, missä aita on matalin. On turvauduttu Sony-BMGn hallussa oleviin Taipale-levytyksiin. Yhtiön nettisivusto mainostaa kokoelmaa sanoilla: "Taipaleen tie on 5 cd:n miniboxi, jolta löytyy 100 kappaletta Taipaleen pitkän uran varrelta". Kyllä, ura on ollut pitkä, kestänyt 50 vuotta, mutta kaikki iskelmän ja tangon kulta-ajan alkuperäislevytykset ovat kuitenkin jääneet tältä levyltä pois. (Vahva veikkaukseni on, että oikeudet niihin olisi kyllä saatu jos olisi haluttu.)
Vaikka tämä levy tarjoaa Taipaleen ystäville sinänsä paljon kuunneltavaa, niin siitä huolimatta levy tuntuu kuulijoiden aliarvioimiselta. Ja ainakin pitkällä tähtäimellä se merkitsee yleensä huonoa bisnestä. Ei vaan julkaisevan levy-yhtiön vaan koko alan kannalta.
Hinta? Sehän voisi vielä jotenkin pelastaa tämän levyn kuluttajan silmissä, mutta ei.
Vähittäishinta on n. 40 euroa. Se on paljon suhteessa muihin markkinoilla oleviin vastaavanlaisiin viiden levyn boxeihin. Se on myös paljon suhteessa boxeihin, joiden eteen on todella tehty töitä.
Eiköhän nykyisin olla musiikkialalla aikamoinen yksimielisyys siitä, että jos fyysisen levymyynnin halutaan jatkuvan, niin sen pitää tuottaa kuluttajalle jotain selkeää lisäarvoa. Sen tarvitsee tarjota kuluttajille jotain enemmän, jotakin, joka on ’bittimeren tuolla puolen’.
Tai niin kuin jotkut fiksut ovat todenneet, nykyisen rajattoman tarjonnan markkinoilla ei kanna tehdä jotain vähän sinnepäin. Kannattaa tehdä kunnolla tai sitten ei ollenkaan.
Vielä ikävämpää, että tämä levy ei tee kunniaa, ei Reijo Taipaleelle eikä suomalaiselle iskelmäkulttuurille.
Nuokaan asiat, bisnes- ja kulttuuriajattelu eivät enää nykypäivänä ole vastakohtia. On jopa väitetty edellisen tarvitsevan jälkimmäistä menestyäkseen.
Työhuoneessani on ollut pitkään seinällä kirppurotilta ostamani alkuperäinen Reijo Taipaleen "Satumaa"-single (Scandia KS 449, Ilmestymisvuosi 1962).
Juuri tällä hetkellä se tuntuu saavan aivan erityistä lisäarvoa - kulttuurituotteena.
Kommentit (6)
Ostin kokoelman ja huomasin että puolet äänitysvuosista ovat virheellisiä. Todisteena : alkuperäiset levyt (LPt, CDt, MCt...) jotka omistan lähes melkein kaikki.
Reijolla on yhtä hyvä ääni kun aina ennenkin,hän on niitä suurimpia suomen laulajista.Hänen levyjen kuuntelemiseen ei väsy koskaan.
En kommentoi levyä mitenkään mutta se täytyy sanoa että aina kun Reiskalta levy tulee niin kyllä se koko rahan edestä antaa kuunneltavaa!!! hienoa että on jaksannu viihdyttää meitä.
nappiin meni arvostelut. pitkän uran raiskausta koko kokoelma.
Boksiarvostelu on täyttä asiaa alusta loppuun. Reijo Taipale, jos kuka, olisi viimeinkin ansainnut kunnon kokoelman. Siis oikeasti definitiivisen ja retrospektiivisen, jossa ovat mukana myös varhaisimmat levytykset. Taipaleelta on muutenkin julkaistu aivan liikaa puolivillaisia "hittikokoelmia", joiden ulkopuolelle ne lavojen kultakauden todelliset klassikot jäävät.
Levyarvio on ihan paikallaan, mutta taas kerran tulee tekstissä tuo "pitkällä tähtäimellä"!
Ei luulisi olevan vaikea oppia, että kiväärissä on tähtäin.
Jos joku tähtää johonkin eli tavoittelee jotakin, hän etenee tähtäyksellä. Jos joku suunnittelee pitkälle eteenpäin, hän katselee asioita pitkällä tähtäyksellä - ei tähtäimellä.
En halua nipottaa ylenpalttisesti, mutta joka kerta kirskahtaa kielikorvassa, kun iänikuisia samoja "kielikukkasia" kylvetään teksteihin.
Yksi kaikkien aikojen sitkeimmistä on sana "enään", jota viljelevät jopa uutistenlukijat ja ammattitoimittajat.
Ei voi mitään. Enää en nipota, ilman n-kirjainta siis.
Hyvää ja melodista musakevättä kaikille Satumaan ystäville.
prl