Muistan kuin Paula Koivuniemi toissa kesänä astui lavalle Seinäjoen Provinssirockissa, etukäteen ajatellen vieraan yleisön eteen. Tilanne ei ollut helppo. Olen varma, että Paulakin oli hermona. Mutta ei mennyt montaakaan minuuttia kun selvisi, että tuo yleisö, tuo eri-ikäisistä, sekä naisista että miehistä, koostunut yleisö oli tullut vastaanottamaan Paulaa, hänen ei tarvinnut voittaa sitä puolelleen.
Paula ei tuona päivänä hylännyt juuriaan, vaan kokeili rohkeasti uutta maaperää. Se onnistui. Tuosta päivästä lähtien hän ei ollut enää vain tanssipaikkojen ja konserttisalien tähti.
Tuon tapahtuman heijastumia on varmasti osaltaan myös Paulan uusin levy Rakkaudesta. Levyllä Koivuniemi tulkitsee suomalaisia rock- ja popsävellyksiä. Monet niistä ovat ’kaikkien’ tuntemia. ”Rakkauden haudalla”, ”Peltirumpu”, ”Jäävalssi”, ”Ikävä”, ”Balladi elokuvasta Klaani”.
Mikä minusta hienoa, niin tämä levy ei kuitenkaan ole jatkoa Koivuniemen versiolle Apulanta-yhtyeen kappaleelle ”Anna mulle piiskaa”. Rakkaudella ei yritä kosiskella uutta, nuorta rockyleisöä. Tämä ei ole rokkimimmi Koivuniemen rokkilevy. Tavoitteet ovat kunnianhimoisemmat.
Paulan ääni pysäyttää
Pääosassa ovat piano, sellot ja Paulan ääni. Kuulostaa toisaalta kovin taiteelliselta. Lopputulos kuitenkin pääosin ylittää ’ylitaiteellisuuden’ karikot.
Mika Toivasen sovitukset, vaikka koko levyn mitassa toistavatkin itseään (kauniimmin sanottuna: muodostavat eheän levyn mittaisen tyylikokonaisuuden), ovat parhaimmillaan oivaltavia, pysäyttäviä, rohkeita. Koska tämän levyn pääosassa ei ole vauhti ja hyvä meininki, niin Paulan ääni saa nyt aikaa. Aikaa pysähtyä, antaa tilaa tulkinnalle.
Tällä levyllä Paulan julkinen kuva ja musiikki ovat yhtä: nämä laulut kuulostavat kypsän, paljon kokeneen aikuisen naisen lauluilta.
Levy on kaikkea muuta kuin rutiinisuoritus
Levyä kuunnellessa tulee paikoin mieleen vanhat Seija Simolan klassikot. Vaikka Paulan levy on pelkistetympi kuin Simolan usein suureelliset sovitukset, niin samaa draamaa, samanlaista suurta tunnetta tämä levy henkii.
Panokset ovat tuolloin aina kovat. Jos mennään metsään, niin sitten mennään kunnolla. Rutiinisuoritukset ovat tylsiä.
Jos Paula Koivuniemi ei ole sinua aiemmin koskettanut (niin kuin aiemmin ei aina minuakaan, kyse on ollut paremminkin arvostuksesta), niin näitä tulkintoja kannattaa kuunnella.
En minä yhtään ihmettele kun Paula kertoo itkeneensä vuolaasti näitä tulkintoja tehtäessä. En olisi minäkään kuvitellut, että pysähdyn vielä jonain päivänä oikeasti kuuntelemaan tulkintaa Pave Maijasen vanhasta, aikoinaan paikallisradioiden puhki soittamasta hitistä ”Ikävä”.
Levyn mustavalkosävytteiset kannet tukevat hyvin levyn sisältöä.
Näin se on: Paula Koivuniemi on tehnyt kauniin, tummanpuhuvan levyn.
Ja minä kaiken lisäksi pidän enemmän vaaleaveriköistä.
Kommentit (8)
Upea levy
Todella ihania lauluja kaikki. :) Leila
Rakkaudesta levyssä on kaikki mitä voi vain Paulalta odottaa. Upea muuntautuva artisti, upea nainen. Kaikki tyylilajit sopii Paulalla. Ikä vain parantaa hänen ääntään. Toivottavasti laulat vielä pitkään meille!!!!
Jotain aivan kauheaa kuunneltavaa, ei todellakaan suju Paulalta kaikki tyylit... No, makuja on monia mutta kuinka voidaan kappaleita noin raiskata?
Hieno levy täynnä hyviä versioita. Koskettava levy myös. Täydet 5 täheteä. Paula laulaa ihanasti levyllä. Paula on ihana ja kaunis
Olen kunnellut hiukan levyn jokaista kappaletta. Suosikkini oli Pyhä toimitus. Muistan myös aika monen kipaleen alkuperäisesittäjän. Paulalla on uskomaton tyyliarsenaali.
Paula on kestosuosikki,häneltä sujuu kaikki laulu tyylit !
rakkaudella levyllä on niin koskettavia lauluja,
paula osaa tulkita hyvin nää toisten laulut.ja niin ihana levy kannatta ostaa ja kuunnella silmät kiinni kuunnella sanoja.suomessa on mahtavia lauluntekiöitä jota vasta nyt osaa arvosta.