Eri esittäjiä: Kuusikuutonen

Route 66 on Yhdysvaltojen tunnetuin valtatie. Se halkoo läpi mantereen Chicagosta Kaliforniaan. Reitin pituudeksi kertyy lähes 4 000 kilometriä. Valtatie lakkautettiin vuonna 1985, mutta yhä edelleen se kiehtoo taiteentekijöitä. Nat ”King” Colen esittämä ”(Get Your Kicks On) Route 66” on yksi tunnetuimmista jazzstandarteista ja monet muistavat myös Jussi Raittisen version ”Valtatie 66.” Tosin suomennos kertoo kotoisammasta Kantatie 66:sta, joka kulkee Orivedeltä Lapualle.

Legendaarinen valtatie on antanut oman innoituksensa Kuusikuutosen tekijöille. Raimo Hastin sävellykset ja Rauli Nordbergin sanoitukset toimivat musiikillisena navigaattorina halki Yhdysvaltojen sydänmaan.

Levyn avaa itseoikeutetusti Jussi Raittinen, jonka esittämä nimikappale esittelee reitin parhaimpien road-elokuvien tapaan. Maisemat vaihtuvat, jenkkirassi kiitää ja country soi.

”Thelma ja Louise” on samannimisen elokuvan musiikillinen vastine. Mimmit ovat kyllästyneet Chicagon viimaan ja lähtevät kohti länsirannikon leutoja tuulia. Jemina, Selina ja Seppo Sillanpään akustinen soitanta on huippulaadukasta. Ei tarvitse matkustaa uudelle mantereelle kuullakseen tasokasta ”rootsia.” Tätä paremmin jenkitkään eivät perinnettään hallitse.

Mikko Perkoilan esittämä ”Angel Delgadillo” on hakenut innostuksensa John Stainbeckin romaanista Vihan hedelmät, jossa suuri lama ja Oklahoman pölymyrskyt koettelivat ihmisiä. Korean sodassa haavoittunut puoli-intiaani Angel Delgadillo muistelee töitään Santa Fe’n ja Topekan rataosuudella. Vietnamin sodan aikaan hän peri isältään Jumalan hylkäämän bensa-aseman Arizonassa, ”johon liikenteen melun voi kuulla, vaikka autoja ei näy.” Angel Delgadillo tuntee itsensä Route 66:n tavoin reliikiksi.

Osittain samaa aihetta käsittelee Kari Vepsän esitys ”Betsyn baari,” joka kertoo lähes kuolleesta tienvarsikuppilasta Kaliforniassa. Betsyn ja Delgadillon suomalainen vastine on Tankki täyteen –sarjan Sulo Vilén.

Pekka Myllykosken laulama ”Jack Shaw ja Ben Smithin” tarina on kuin suoraan vanhasta lännenfilmistä. Eteen piirtyy pölyn peittämät konnat, miedossa tuulessa keinuva hirttosilmukka, Teksasin rutikuiva aavikko ja rähjäinen kapakka.

Nämä ja kymmenen muuta tarinaa valottavat maan lähihistoriaa yhdestä kulmasta. Levy ei ole johdonmukainen matka pisteestä A pisteeseen B, vaan kuten Jussi laulussaan toteaa: ”sata kertaa väärille teille eksyttiin, oiskohan ollut niin, että Texasissa kaatui viskiä navigaattoriin.” Vaan eipä yhtään häirinnyt, perille päästiin ja paljon nähtiin.