Maailman kauneimmat joululaulut 2 - joululauluja lapsuudesta

Maailman kauneimmat joululaulut 2 - joululauluja lapsuudesta

Levyarviot - Ma 20.12.2010, klo 09.48 - Toimittaja: Jukka Haarma

Maailman kauneimmat joululaulut 2Maailman kauneimmat joululaulut 2

349
tykkää tästä

Ne tulevat yhtä varmasti ennen joulua kuin joulupukki aattona, joululevyt. Jos levyalalla ei oikein enää mikään ole vakaata, niin ainakin joululevyjen ilmestyminen kerran vuodessa luo, ainakin teoriassa, tunteen jatkuvuudesta ja turvallisuudesta.

Musiikista kirjoittaville joulun alusaika ei ole juhlakautta.  Tarjolla kun tuntuu olevan sitä samaa, suurten tähtien kokoelmia ja sitten näitä... joululevyjä. Samat laulut, samat artistit, samat sovitukset, eikö niin?

Siksi me toimittajat kai etsimme niin kiihkeästi sitä erilaista joululevyä, jotakin kaavasta poikkeavaa. Niin kuin toimittajakollegani totesi: Tuo genre, joululevyt, on lähtökohtaisesti täynnä pelkkiä rasitteita.

(Tunnetuin suomalainen esimerkki erilaisesta joululaulusta on tietysti Juice Leskisen ’Sika’, joka sekin on kääntynyt, jos minulta ja kollegalta kysytään, äärimmäisen rasittavaksi erilaisuudeksi).

’Maailman kauneimmat joululaulut 2’ ei päällisin puolin edusta oikein missään suhteessa erilaisuutta. Tässä on koolla kaikki: Perinteinen joulua ja maailmaa syleilevä nimi, tunnettuja lauluja ja laulajia sekä kaikkien normien mukainen joululevyn kansi. Levyn tuotostakin menee osa hyväntekeväisyyteen.

Kovin kaunista, mutta hohhojjaa. Eikö tämä ole pelkkä täsmätuote täsmämarkkinoille?

Toisin päin ajateltuna, miksi joululevyn pitäisi oikeasti olla erilainen? Eikö joulun ainutlaatuisuus ole juuri sen samanlaisuudessa, sen rituaalisuudessa ja muuttumattomuudessa? Myös musiikin suhteen.

Joten pulinat pois. ”Laitetaan jotain kaunista ja perinteistä joulumusiikkia soimaan” on äänilevyn (ja radion) aikakauden ylivoimaisesti perustelluin musiikkitoive.

Ei ole mitään syytä olettaa, että tulevaisuutemme toisi tuohon olennaista muutosta.

’Maailman kauneimmat joululaulut 2’ , kun siihen on oikeasti jaksanut keskittyä, toimii kuitenkin yllättävän monella tasolla. Sen tukijalka on perinteessä ja tuttuudessa, mutta jotain uutta on myös tarjolla, uusien laulujen ja tunnettujen laulajien uusien tulkintojen kautta.  Ei mitään radikaalia, mutta jotain sopivasti uutta niin kuin jouluun kuuluu.

Laulaja nimeltä Lauri Tähkä

Avataan parhaat lahjat ensiksi. Lauri Tähkän oma sävellys ja sanoitus ’Sytytä mun sydämeni’ kuulostaa klassikkoainekselta. Tähkän selkeästä, tarttuvasta melodiasta, Olli Ahvenlahden hienosti soivasta sovituksesta, viulisti Kukka Lehdon vahvasta kansanmusiikkilatauksesta syntyy esitys, joka on kauniilla tavalla sopivan juhlava, arjen tuolla puolen oleva, mutta samalla kuitenkin nöyrä ja hiljentyvä.  Sellainen kuin suomalainen joulu on.

Kannattaa kuunnella Lauri Tähkän ääntä. Siinä on suurta läsnäoloa ilman minkäänlaisia maneereja tai ylimääräistä näyttämisen halua.  

Jos joku, niin kuin minäkin, on joskus epäillyt, miten Lauri Tähkä pärjää nykyisen ’Elonkerjuu -formaatin’ tuolla puolen, niin on helppo todeta: Kyllä pärjää.  Tuolla äänellä ja kyvyllä käyttää sitä, lauletaan vielä monenlaisia lauluja.

Johanna, Juha, Laura ja Kristiina

Johanna Iivanainen ja ’Seimiyö’ on toinen kohokohta.  Johannan ääni on kuin luotu tällaiselle levylle. Yhdistelmä lapsekkuutta, viattomuutta ja vilpittömyyttä.  Iivanaisen ääni ja kunkin sanan tulkinta on kuin lapsen, joka ihmettelee jokaista uutta eteen tulevaa asiaa. ’Seimiyö’ on Olli Ahvenlahden hieno uusi sävellys, johon tekstin teki Tommy Taberman, viimeisinä töinään. ”Seimi yössä pimeässä / ovat kuuset enkeleitä / valkeina ne varjelevat / suojelevat meitä”.

Se tuskin on yllätys, että Juha Tapion ääni on myös kuin luotu joululauluille. Yllätys on toisaalta, mistä hän on löytänyt esittämänsä tuntemattoman joululaulun ’Laulu pikkuvauvasta’.  Löytö.  

Sellaisenkin ihmeen tämä levy teettää, että en muista koska olisin kuunnellut Laura Voutilaisen tulkintaa niin tarkasti kuin tämän levyn raidalla ’Ilouutinen’.  Jopa niinkin kuluneesta joululaulusta kuin ’Pienestä rumpalista’ Laura saa jotain uutta irti.

Laajemmalle yleisölle tuntemattomampi Kristiina Wheeler tuo hänkin kahdella tulkinnallaan uutta kipinää vanhoihin lauluihin. Kristiinan ääni on hauska yhdistelmä
käheyttä ja lapsenomaisuutta.

Maria Lundin, Tommi Kaleniuksen tai Edu Kettusen lauluista ja tulkinnoista levyllä en ole yhtä innostunut. Varsinkin Edu Kettusen ’Oi Jouluyö’ on oudolla tavalla pettymys.

Olli Ahvenlahti ja Kukka Lehto

Se mikä levyllä toimii hienosti, on Olli Ahvenlahden sovitukset. Yksinkertaisia, hengittäviä, soivia. Ei liikaa yrittämistä tai puristusta, mutta toisaalta riittävän kunnianhimoisia ja oivaltavia.

Erityinen oivallus on viulisti Kukka Lehdon mukanaolo.  Hänen kauttaan näistä lauluista tulee samalla lähes kansanmusiikkia.  Esim. Juha Tapion ’Laulu pikkuvauvasta’ sisältää huiman kauniin viuluosuuden.

Huomaan alkaneeni pitää tästä levystä. Koska lienee sopivaa, että joululevylle annetaan myös tähtiä, niin annan ajatellun kolmen tähden sijasta neljä tähteä viidestä.

Se on paljon joululevylle. Eikä tuossa ole paljoakaan ylimääräistä hyvää tahtoa.

Hei kaikki Satumaan kävijät!

Satumaa-palvelun ylläpito ja toimittaminen loppui 7.6. ja artikkelien kommentointi on suljettu.
Kiitos aktiivisuudestanne ja näkemisiin jatkossa uudessa palvelussa http://yle.fi/musiikki

Kommentit (0)

Ei kommentteja.

Uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä