Aletaanpa kuunnella levyä ilman minkäänlaisia ennakkokäsityksiä.
Aika tavallinen mies seikkailee heti ensilaulussa Löytäjä saa pitää. Oudosti koko teksti kehittyy kertosäkeeseen pitkin sellaista draaman kaarta, jossa moni suomalainen mies on tehnyt lopullisempiakin ratkaisuja ”..vain yhden ulospääsyn nään…”
Useimpia meistä kuitenkin elämä ehtii onneksi ajoissa opettaa. Ilmeisesti juuri se ”löytäjä” on monelle sitten se, joka opettaa. Tällaisia ajelehtivia ressukoitako me miehet oikeasti olemme? Laulun ydin on sanaryppäässä ”…mut on kadotettu, tavoitettu, unohdettu, mut on väsytetty, silitetty, eksytetty.” Kertosäkeenä tämä kehittyy toisaalta ihan komeasti.
”Hei äiti,mä olen onneton… ” kuuluu nimikappaleelta Valtava maailma. Tässä tullaan siihen, miksi minun ikäiseni miehen, 53, on vaikea enää samaistua nykyisen popiskelmän sisältöihin. Tekstit lähtevät monesti niin nuorten ihmisten kokemuksista että eksyn muistelemaan millaista
oli iskelmä joskus ennen. - Silloin kun minä olin nuori, sanoo Rauno Repomiehen äänellä hän. Sanat tuntuivat sisältävän jotain arvoituksia ja mysteerejäkin. Nyt jotenkin kaikki taivutetaan rautalangasta. Vai tiedänkö jo itse liikaa?
”Katson pimeyteen niin siniseen…” kuuluu Yön Reunalta. Levyllä vilahtelee kyllä paljon kauniita surumielisiä kuvakulmia. Kaivan esiin cd-lehtisen ja yllätykseni huomaan, että tästä kovin yhtenäiseltä vaikuttavasta ajatusmaailmasta onkin vastuussa aika monta eri lauluntekijää, tekstittäjää ja miestä: Lasse Wikman, Petri Munck, Ville Pusa, Matti Mikkola, Juha Mäki ja aika monessa laulussa jopa kaksikin miestä.
Onko jokainen heistä juuri kokenut kriisin elämässään vai onkohan tässä vain tullut liikaa sisältökompromisseja?
Vasta kuudennessa kappaleessa Uusi vuodenaika mies tuntuu orastavasti olevan oman elämänsä subjekti. Vai tehdäänkö näitä lauluja kuitenkin naisille, jotka meidät objektiivisesti ottaen useimmiten korjaavat pois? Saattaa olla, että tehdään, ja tässäkin on kyllä toisaalta ihan komeasti
kasvava kertosäe.
Neljänsuora tulee arviontitilanteessa vastaan tekstivetoisena musiikkina. Mutta toki on toisenlaisiakin tilanteita. Yhtye soi erityisen hyvin adjektiiviketjuissa kuten Ole hyvä, ole paha ”…ole armollinen, ole rehellinen…” - ja sehän tarkoittaa esimerkiksi keikkoja ja satunnaista radionkuuntelua, jolloin toistot soljuvat useimmiten niin, ettei kuulija liikaa asioita mieti. ”Oli mitä oli, se ei muutu enää….”
Suvi Teräsniskan kanssa duetoitu päätösraita, Täävalssi, lähtee komeasti liikkeelle, mutta sitten ”saat minua niin kuin sokeaa kuljettaa...” - Miten niin? Sisäinen Repomieheni saa tässä kohtaa hepulin ja tämän kappaleen sanoittikin yllättäen nyt nainen, Johanna Vuoksenmaa. Jos tavallisen
miehen maailma oikeasti olisi näin reppana, ymmärtäisin syvästi miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. Mutta kun olen varma, että ei ole. Oikeasti miehetkin ovat lähinnä vain sitä miksi milloinkin tekeytyvät.
Minusta Neljänsuora voisi seuraavaksi tekeytyä. rohkeammaksi, roisimmaksi ja erityisesti iloisemmaksi lauluissaan. Osaava orkesteri valitsemallaan tiellä kun selvästi on.
Ja vielä yksi asia: kuunnelkaa Matti Jurvaa!
Kommentit (2)
....rallissa "Valtava maailma" on lauseen pätkä "toki kaipaan mä raittia kylän sammuvan ja poikaystävän tahtoisin vihdoinkin kuivuvan". Mieleen tulee että tässä maailmanhistoriallisesti uraa uurtavassa ja terhakkaassa äidinpoika-sanoituksessa ensimmäistä kertaa iskelmämusiikissa viitataan suoraan kotikylään jääneeseen poikaystävään. Noin niinkuin mies-mies-pohjalta. Tätä teemaa olisi sanoituksessa voinut olla laajemminkin.
Niin no, ehkä on parempi että ensimmäinen varsinainen sclager mies-mies- suhteesta odottaa vielä julkaisuaan, sitten toivoo että niin melodia kuin sanoituskin ovat enemmän kohdillaan kuin tässä laulussa. Mutta ihan hauska on tuo. Vai mistähän tuo nyt kertoo...
en ole kuullu uutta Neljänsuoraa kuin tuon täällä Satumaassa pyörivän videon verran mutta se kertoo jo paljon eikä tätä koko albumia kiinnostaisi edes kuulla. Hengetöntä nykyiskelmää vailla mitään sanomaa. En tunne Matti Jurvan musiikkia mutta kuulostaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta kuin Neljänsuoran uusin.