Erin Anttilaa ei voi ainakaan syyttää turhasta hötkyilystä ja hätiköinnistä, mitä tulee laulajattaren Nylon Beatin jälkeisen uransa rakentamiseen. Asioiden kypsyttely ja pähkäily on ollut ehdottoman viisasta, sillä Erinin sooloalbumi Hunningolla on monella tapaa punnittu ja painokas levy.
Ensimmäiset asiat ensiksi: Erin Anttilasta on kouliutunut varsin mainio lauluntekijä. Levyn hittiraidaksi muotoutunut avauskappale "Vanha nainen hunningolla" antaa suuntaa albumin yleisilmeelle.
Anttila kirjoittaa ihmissuhteista raikkaalla ja aikuisella otteella, jossa haikeuden ja huumorin sävyt kietoutuvat sulavasti toiseensa. Pienistä arkisista yksityiskohdista ja havainnoista syntyy oivaltavia ja elämänmakuisia tuokiokuvia. Erinin tarinoiden näkökulmista tulee suomalaisen aikuispop- ja iskelmäkliseiden sijaan mieleen countryn maailma, jossa pienellä pilkkeellä kirjoitetuilla parisuhdedraamoilla on vahvat perinteet.
Sävellysten ja sovitusten puolesta Hunningolla on selvästi lähempänä kotimaisen iskelmäpopin pääuomaa. Helposti etenevä ja sulavasti soljuva kokonaisuus olisi ehkä hyötynyt muutamasta tarkoin sijoitetusta rososta ja rypystä. Erinin lauluääni on tunnistettava ja mielipiteitä jakava ja hyvä niin. Hajuttomia ja värittömiä perusääniä on jo riittämiin tyrkyllä.
Erinin äänessä ja lauluissa piilevää persoonallisuutta soisi jatkossa hyödynnettävän vielä rohkeammin. Hunningolla on vahva pelinavaus tällaisenaankin, hillityn hallitusti soivana folkahtavana poplevynä. Toivotaan, että se on nimenomaan sellainen: pelinavaus, ensimmäinen puheenvuoro vahvalta ja mielenkiintoiselta uudelta suomalaiselta laulaja-lauluntekijältä.
Kommentit (5)
Siis toi Popedahan on aivan kauhee varsinki juuri sanotusten osalta. Tuntuu niin irtonaisilta kaikki sanat. Ei mitään yhtenäistä linjaa. Ite pystyisin parempaan. Muutenki tuntuu, että koko biisi on tehty vaan siksi että saataisiin kaikki Popedan googlettajat kiikkiin.
Onko Erin itse sanoittanut nämä? Varsinkin "Popeda" on aivan riemastuttavan Myllykoski/Sundquist- henkinen lyriikoiden osalta.
Ei mikääh huippuvokalisti ja vähän yliarvostettua on noiden biisienkin hehkutus. Ei kai tästä tule nyt uusi Vartiainen, jota hehkutetaan ja palvotaan vähän liiallisuuksiin menevällä innolla?! Live laulu kun jää tälläkin turhan epäpuhtaaksi.
Todella hieno levy, ja minusta kappaleissa on juuri sopivasti tyylikästä "kikkailua". Varsinkin kappaleen "Onko se oikein" taustat ovat jumalaiset. Hyvä Erin, jatka samaa rataa!
Vähin erin hyvä tulee! Melodisuutta pikkuisen lisää ja kikkailua vähemmän, niin okei. Annan tälle albumille korkeat pisteet joka tapuaksessa!