Jo vilkaisu Arttu Wiskarin omaa nimeä kantavan albumin kappalelistaan herättää positiivisen tahtotilan. Kukaan, joka kirjoittaa laulun nimeltä Suihkuverhorengasedustaja Erkki Mäkinen, ei voi lähtökohtaisesti olla paha ja jo yksikin läpikuuntelu osoittaa, että Attu Wiskari on oikeasti hyvä. Ei kai Vesku Loirikaan mille tahansa levylle menisi tekemään alkukuulutusta. Se menee ytimekkäästi nimellä Intro näin: ”Hyvät naiset ja herrat, Arttu Wiskari yhtyeineen”.
Perässä tulevat 37 minuuttia ja 10 kappaletta kyllä hyvinkin lunastavat nostatuksen. Wiskari heittää heti avausraidan Terveiset lattianraosta avausäkeissä peliin sen missä mennään. Kas näin:
”Meidän suhteessa ainut lämpö on peräisin Fortumilta
hölmö rakkaus on kuollut ei kummallakaan enää tunteita
nukumme eri huoneissa kulissit vain lasten takia
onnea ostat sun poikaystävän rinnakkaisvisalla
Meidän suhteessa erotiikka on peräisin maikkarilta
nuori chattijuontaja ainut on seurani pimeinä tunteina
ja onko nuo lapsetkaan omia ne muistuttaa veljeäni Tomia
toista sä tapaat mun hopeisella Datsunin risalla.”
Rakkaudestahan Arttukin laulaa. Mutta millä tavalla. Sanat ovat hallussa ei häiriöksi asti vilauteltuihin riimeihinkin asti. Kokoriimit kun nykyajan poplauluissa nimittäin helposti varastaisivat huomion sisällöltä ja Artun lauluissa on sisältöä, hitsi vie.
Kuvaus sen elämän puitteista, mitä me rakkauden kehikoiksi rakennamme, kulkee laajalla hahlolla jopa koko kansakunnan kokemushistorian viime vuosikymmenistä ammentaen. Odotuksethan meillä tässä ihmiselämässä, työelämässä, kaksinelämässä usein ovat turhan kovat ja sen jälkeen kulissien rikkimeno voi olla jopa helpotus.
Wiskari on tarinakertoja, selvä se. Mutta kaikki syntyy niin luontevalla tavalla, että kyllä tämän levyn kuuntelee vielä monta kertaa. Laulujen perusvire on haikea. Viime kesänähän Artun Mökkitie oli jo hitti Radio Suomessa ja nyt se näkyy olevan kaupallisellakin radiosektorilla kesähittiäänestyksessä. Mökkitie vilahtaa toisessakin kappaleessa ja se on Artulle selvästi symboli paremmille lapsuuden ajoille, jolloin kaikki oli vielä yksinkertaisempaa.
Jossain kohtaa laulujen soljuessa tulee tunne, että tämän levyn täydellistäisi enää voin yksi todella isoksi kasvava tai kasvatettu kappale. Sitä ei välttämättä tule, mutta pitäähän parantamisellekin jättää vielä tilaa. Lähimpänä Wiskarin taustaa, bluesia, ollaan lopussa, Torstai kuljettaa meidät tien päähän ja seisauttaa: "Köyhät ja yksinäiset haudataan torstaisin."
Pakko tällaista levyä on suositella.
Kommentit (5)
Minullekin tulee Tuntemattomasta potilaasta mieleen oma äidinisäni, joka oli sotaveteraani ja kuoli keuhkokuumeeseen 2005. Halusi tulla muistetuksi elävänä, siksi kukaan ei mennyt hautajaisiin.
Jännää on että minä voin pahoin tätä AW:ia kuullessani. Joku epäpuhtaus ja tekemällä tehdyn kuuloinen "paketti". Lauluntekijäksdikin vaatimattomammasta päästä. Mutta ei hätää fanit; tämä olikin vain minun mielipiteeni kuullun perusteella.
Ja Kultaahan Arttu pokkasi levystä Onnea :)
Ihmiset nyt kuunnelkaa ja nauttikaa. Tälläistä levyä ei Suomessa ole vähään aikaan tehty!
Tästä tulee yksi Suomi-rokin legendoista ja klassikoista. Ei olla kuultu ja nähty vielä alkuakaan ilmiöstä AW!