Syksyn sävelen vuonna 1983 voittanut Jonna Tervomaa kuvailee tunteitaan arkistouutispätkässä lähinnä hämillisiksi ja vaivaannuttaviksi, kun ihailijapostia tuli postiluukusta ja Forssan tyttö oli yht’äkkiä iltapäivälehden kannessa. Vaikkakin menestys toi mukanaan maineen ja kunnian ylittäviä kokemuksia, toi se mukanaan myös kateutta ja kiusaamista.
Sitten pienestä tytöstä kasvoi vähän isompi koripalloilija, ja musiikki jäi, mutta onneksi hän tutustui Jussi Jaakonahoon, jota ei kiinnostanut tehdä menestyslevyä, vaan löytää Jonnan omin tyyli. Siitä syntyi vuonna 1998 esikoislevy Suljettu sydän ja Jonna pokkasi kolme Emmaa.
Jonna kuvailee Jussi-Pekka Rantaselle omaa lapsuuttaan, johon vaikutti isän, Timo Tervon muusikon ura. Jonna kertoo, miten heillä oli aina ihmisiä ja miten hän on aina laulanut ja esittänyt jotain. Isä ja muut läheiset ihmiset olivat koko ajan tukemassa Jonnaa.
Jonnalle biisien sanoitus on istumista, kirjoittamista ja palikoiden siirtämistä, vaikka joskus teksti tulee kuin lahjana. Jonna kuvailee tekstejään hyvin päiväkirjamaisiksi, vaikkei hän teksteissään ole kuitenkaan ratkonut omia tai läheistensä tilanteita. ”Teksti on tunnetila elämästä, joka on laulun sisällä”, Jonna miettii.
Jonna kertoo myös, miten hänelle aina on ollut sulkeutunut siitä mitä voi tehdä ja aina on oltava oma bändi. Vuoden 2007 levyn, Parempi loppu, Jonna väsyi ja alkoi oman väsymisensä kautta kaipaamaan musiikillisia hyppyjä vähän tuntemattomampaan, hypätä pois omasta turvallisesta renkaasta.
Jonna koki hyvin luontevana kotiäitiyteen siirtymisen, sillä hän oli keikoilla tottunut vähemmän säännölliseen päivärytmiin, joten herääminen yöllä ja koko päivä yöpuvussa oleminen oli ihan luonnollista.
Jonna kertoo, että palo musiikin tekemiseen on kova ja että ”suttua ja palasta alkaa olla niin paljon, että siitä valmistuu uusi levy”. Sitä odotellessa ohjelmassa saa nauttia sikermästä hienoja biisejä ja Jonnan studiossa esittämistä kappaleista Myöhemmin ja Päästä yli. Jonnaa säestää kitaralla Jussi Jaakonaho.
Kommentit (1)
"Jonna kertoo myös, miten hänelle aina on ollut sulkeutunut siitä mitä voi tehdä ja aina on oltava oma bändi. Vuoden 2007 levyn, Parempi loppu, Jonna väsyi ja alkoi oman väsymisensä kautta kaipaamaan musiikillisia hyppyjä vähän tuntemattomampaan, hypätä pois omasta turvallisesta renkaasta."
Ei kai tullut kiire toimittajalle?