Minä ja AgentsOli vuosi 2001 tai 2002, kun Saksassa oli jääkiekon MM-kisat. Asuin silloin Hollannissa ja päätettiin yhdessä muutaman suomalaisen ja parin paikallisen ystävän kanssa lähteä Saksan puolelle katsomaan kisoja, kun Hollannin puolella ei tiedetty näkyvän sopivaa kanavaa, josta ottelun olisi nähnyt. Soitimme johonkin Pubiin Saksan puolelle ja isäntä lupasi näyttää paikalliselta kanavalta screeniltä pelin. Suomi pääsi loppuotteluun Tsekkejä vastaan ja innolla hyppäsimme pakettiautoon kohti Saksan maata.
Matka meni mukavasti leppoisissa tunnelmissa arvaillen pelin lopputulosta ja fiilistellen lauluilla, taisi mankassa soida muuten ainakin Paratiisi Baddingin esittämänä.
Perille päästyämme huomasimme pubissa olevan myös tsekkejä, mutta se ei tunnelmaamme haitannut. Peli oli superjännä ja omalta osaltaan siihen sisältyi valtava määrä adrenaliinia, oli yltiöisänmaallinen olo, jo pelin alussa seisaaltaan laulettiin maammelaulu ja pitkin peliäkin taidettiin lauleskella jääkiekkoaiheisia lauluja jne.
Peli päättyi Suomen hopeaan, mikä maistui tietenkin katkeralta juuri hävityn pelin jälkeen, varsinkin kun pubissa olleet tsekit ilkkuivat meille. Hetken aikaa oli hiljaista tuoppiin tuijottelua ja fiilingin hiljentyessä teki pubin omistaja meille yllätyksen ja laittoi Agentsia soimaan stereoistaan. Saman tien kymmenkunta suomalaista säpsähti ja mieli kirkastui ja ei aikaakaan kun hoilattiin Antaudun, Illan varjoon himmeään jne.
Pian kukaan ei enää harmitellut pelin lopputulosta vaan hopeakin maistui jo paremmalta. En muista hetkeä, jolloin suomalainen musiikki olisi kuulostanut niin hyvältä ja niin isänmaalliselta kuin silloin. Onneksi se musiikki oli Agentsin esittämää. The Agents on parasta ja toimii aina maantieteellisestä sijainnista piittaamatta.
Miika T.
Joo, vuonna 1995 syyslomalla omalla autolla Tukholmassa avioeron jälkeen. Odottelin illalla yksin myöhään Spacewagonissa purjelaivahostellin parkkipaikalla.
Kasettimankasta kuului Yksin oon ja katselin kuun siltaa kuninkaanlinnaan päin, hopeinen meri välkähteli ja ajattelin, tässäkö tämä nyt sitten on.
Onneksi oli Tuuporia takakontissa.
Kari L.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.