Minä ja AgentsOli vuosi -85 kun menin ensimmäistä kertaa serkkuni kanssa kuuntelemaan Topia & Agentseja Laurilan lavalle Marttilaan, siellä tämä musiikki kolahti ja lujaa. Siitä asti olen ollut enemmän kuin hurmiossa tähän musiikkiin.
Aloin jo melko varhaisilta ajoilta keräilemään leikekirjaa, lehtijuttuja keräilen yhä vaan ja laitan myös päivämäärän niihin. Tällä hetkellä niitä löytyy iso, tosi iso pahvilaatikollinen. Samassa laatikossa on niin paljon muistoja, että sitä voisi kuvailla ”Elämäni muistorikkaat vuodet” - laatikoksi. Sieltä löytyy valokuvia, julisteita, kirjoja, kynää ja sytkäriä. Levyjä on kaikkina kappaleina ja jopa kahtena (ihan jokunen saattaa puuttua esim. levynä ei löydy in the beginning, vaan se löytyy uutena cd-versiona, mutta löytyy kuitenkin). Muita vanhoja harvinaisuuksia olen ostanut, ja maksanut itseni melko kipeäksi (=viikko puuroa) mutta se on sen kaiken väärti. Nyt sitä ”elämäni muistorikkaat vuodet” -laatikkoa ei saa enää liikuteltua, on se niin painava ja täyteläinen.
Kiertelimme aina näitä Varsinais-Suomen ravintoloita / tanssi clubeja / tanssilavoja. Tyttökaverini sain seuraksi, ja meillä oli kuplavolkkarissa hyvää vuosikertaa, nimittäin kuplavanhus oli vuodelta -52, sehän on Topin syntymävuosi. Topi ei ole vanhus ei, mutta auton iässä autovanhus näin se menee. Topi istui monesti kyydissä, kun menimme ennen keikan alkua kuppiloihin jutustelemaan mukavia.
Tuntui silloin niin hassulta, kun Pulliaisen Esa ja Kai sanoivat meitä mummoiksi, jotka sitten vanhemmalla iällä istuvat kiikkustuoleissa ja muistelevat näitä Agents aikoja.
Voikohan nyt jo keski-iän kynnyksellä todeta, että totta toinen puoli Esa ja Kai. Juuri äsken nimittäin istuin vanhan maalaistupamme tuvassa kiikkustuolissa, ja pistin soittimen soimaan …illan ruskoa väistyvää varjot saattavat pois, mulle onnea täyttyvää jospa antaa ne vois… ja ajattelin Agents-aikoja: ne oli ne kaikki lavat täynnä väkeä, upeat järvimaisemat, koivu ja vieressä kuplavolkkarivanhus. Puna – sini – kelta – vihreä valot kiersivät esiintymislavan ja Suomen lippu siinä taustalla. Tanssitytöt Mari ja Pinki ja Topi & Agents.
Tunnelma oli huumaavaa. Eteenpäin ei voinut itse kulkea, se oli massa joka vei mukanansa. Oli ahdasta ja kuumaa. Jännittävää. Ei sellaista osaa kuvata. Se pitää kokea, aistia, haistaa, maistaa ja kuulla. Se oli niin ikimuistoista, jopa liian täydellistä. Toisinaan uskomatonta, aivan kuin kaikki olisi jotakin ihanaa satua. Onneksi Agents musiikki elää. Voi kunpa voisin elää tämän ajan uudelleen, tai e des puolet siitä.
Kiikkustuolissa avaan silmät muisteloista. Olin eilen Agents 30-vuotis juhlakiertueella Turun Caribiassa 2.9.2009. En ole koskaan ollut upeammassa konsertissa kuin siellä, se oli huumaavaa. Tunsin taas sydämessäni ne ”Elämäni muistorikkaat vuodet”.
Muisteli: Tarja
Kukonhiekka, Saarijärvi, olisko ollut kesä 2001. Jorma lauloi lurexpaita päällä makuukamari äänellä. Wau!
Marja-Leena
Tyttö kainalossa, alla punainen Taunus vm.74, kasettimankka jossa soi Agentsit ja biisi - Surujen kitara, usvainen heinäpelto, bensa loppuu, mutta tunnelma elää ja on.
Jani
Kommentit (0)
Ei kommentteja.