Minä ja AgentsOlen iloinen siitä, että olen saanut henkilökohtaisesti todistaa tanssilavojen uuden nousun. Siitä on kiittäminen Agentsia ja Topi Sorsakoskea.
1980-luvun puolivälissä radiossa alkoi soida sulosointuinen rautalanka ja vanhat biisit uusina sovituksina. Laulajalla oli persoonallinen ja oitis tunnistettavissa oleva ääni. Pitkätukkasoittajapojat ja risupartainen laulaja-ihana ristiriita näkö-ja kuuloaisteille.
In beat - Se kasetti oli saatava ja heidät oli nähtävä livenä! Siitä se alkoi-IKUINEN FANITUS!!!!
Ensimmäisistä lavakeikoista muistan vain Topin laulun sekä Esan kädet ja soiton. Ihmettelin, kuinka joku osasi soittaa ja käsitellä kitaraansa niin kuin Esa. Siihen aikaan Esa intoutuikin joskus revittelemään kitarallaan pitkiäkin välisoittoja, inspiroi ja taituroi yleisönsä hurmioon.
1990-luvulla ablodien ja vislausten siivittäminä Topi, Esa, Kaitsu, Sesse ja Hasse panivat parastaan valtaville yleisömäärille. Riihimäen Riutanharjullakin saivat yleisöennätyksen aikaan, eikä kukaan ole tainnut sitä vieläkään rikkoa.. porukkaa oli aina pilvin pimein, tunnelma oli käsinkosketeltavaa. Kaikki olisivat halunneet lavan eteen, joten joskus joukossa syntyi rähinää. Humalapäät tönivät toisia ja saivat monet suuttumaan. Lavalla seilasi Lapinpoika Janne, joka piti kuria yllä ja työnsi lavalle pyrkivät takaisin lattialle.
Yleensä tunnelma oli kuitenkin hurmioitunutta ja yleisö innostuneen vastaanottavaista komealle lauluäänelle ja taitaville soittajille, koska vastaavaa ei oltu nähty ja kuultu.
Etelä-Suomen lavat tulivatkin fanittajille tutuiksi ja joskus myös Pohjanmaa kutsui, jossa yleisö oli jäyhää ja jäärää, joten Esa veisteli: "Täällä on sen näköstä porukkaa, että musiikki tulee liian kovaa ,nyt tämä hyssyttely saa riittää, pannaan tärinää perseeseen ja soitetaan Manzurian twist ja kaikki twistaa ja joka sitä ei tee, ammutaan aamunkoitteessa!" Arvatenkin vain fanit antautuivat twistille.
Yleensä tanssiorkesterit soittivat säntillisesti ohjeen mukaan: aina kaksi kappaletta samaa tahtilajia, jonka mukaan seinäruusut ja uroot osasivat jaksottaa tanssit oikein. Tanssilavasääntöihin kuuluu, että mies vie ja nainen vikisee kaksi kappaletta kerrallaan.
Topi ja Agentsit viis veisasivat moisesta säännöstä, soittivat mitä halusivat ja joskus parihaku meni kaavoihin kangistuneilta tanssijoilta ihan sekaisin. Ei se meitä faneja harmittanut. Agents oli oman tiensä kulkija.
Aikamme kun minäkin mieheni kanssa olin lavan edessä fanittanut, halusimme oppia tanssin salat. Oma tyyli löytyi ja Topin ja Agentsien ansiosta innostuimme tanssimaan niin, että kelpuutimme myöhemin muitakin artisteja tahdittamaan tanssijalkojamme. Löysimme mukavan, yhteisen harrastuksen. Kiitos siitäkin kuuluu Topille ja Agentsille.
Lämmin kiitos näistä yhteisistä vuosikymmenistä! T.Arja
Näin Agentsin ja Sorsakosken ensimmäistä kertaa Kajaanin huvipuistossa joskus 1980-luvun puolivälissä. Yleisö odotti malttamattomana Agentseja lavalle. Tulivat aikanaan. "Mitä te seisotte siinä kuin lehmät", olivat ensimmäiset sanat, jotka Esa Pulliainen sanoi yleisölle.
Myöhemmin illalla Pulliainen kuulutti Topi Sorsakosken lavalle sanoin: Jos lupaatte että ette kuse housuihinne niin kutsun lavalle Topi Sorsakosken.
Myöhemmin olin rakentamassa Habarovskissa lähellä Vladivostokia silmäklinikkaa vuonna 1988. Keskusradiossa soi Agentsin kasetti. Tuntui tosi hyvältä. Kymmeniä kertoja olen saanut nauttia keikoistanne ja kuulla Pulliaisen upeaa soittoa.
Matti P.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.