Vauvakirjani mukaan n. kolmevuotiaana suurin suosikkilauluni oli Poing Poing Poing. Äitini kertoman mukaan olin kovin pettynyt, kun hän ei suostunut toivomaan sitä puolestani radion lasten toivekonserttiin.
1970-luku meni "jammatessa" aina uusimpien Irwin-hittien mukaan, erityisesti Viuhahduksen kertosäe oli (näin myöhemmin ymmärrettynä) erityisen hyvää artikulaatioharjoitusta tulevalle harrastajanäyttelijälle: "…yössä vain paljas pylly juostessa hylly kun mä viuhahdin…" - Ei ihan selvä lause nopeasti vedettynä.
1980-luvulla pääsin jo teini-ikään ja Härmäläinen perusjuntti kolahti Syksyn sävelen satoa esitelleessä tv-ohjelmassa (siinä siis kappaleita jotka melkein pääsivät finaaliin). Seuraavan vuoden (1985) levy Dirly Dirly Dee oli myös mainio, erityisesti Beatles-henkisellä Liverpoolin poikia -kappaleella. Silloin olin jo löytänyt suosikkiyhtyeeni: ne Liverpoolin pojat.
1987 olin jo lähestymässä täysi-ikäisyyttä ja Irwin keikkaili suht' usein myös yhteisessä kotikaupungissamme Hämeenlinnassa. Kyseisen vuoden alussa hänellä oli keikka kaupungin ykköspaikassa Kolibrissa (joka lienee saanut nimi-insipiraationsa St. Pauli ja Reeperbahn -biisistä). Valitettavasti minulta puuttui vielä pari kuukautta täysi-ikäisyyteen. Vuosi jo oli kohdallaan, joten yritin hämätä portsaria laittamalla tyttöystävän kuvan lompakkoon hieman juuri kuukauden päälle. Portsaria ei hämätty.
Onneksi joitakin kuukausia myöhemmin hän oli keikalla legendaarisessa kellariravintola Hälläpyörässä, jossa hän 1960-luvulla vietti useinkin vapaa-aikaa. Äitini kertoman mukaan Irwin toi usein läheiseen kahvilaan (jossa äitini työskenteli) säilytettäväksi lukitun salkun, ennen kuin lähti "Hälläkkään". Joskus meni kuulemma päiviä ennen kuin taiteilija haki salkkunsa.
1987 Hälläpyörän keikka oli ikimuistoinen, säestäjänä oli Ari Lahti - joka tosin joutui vetämään soolona pitkät pätkät kun päätähti oli takahuoneen puolella. Yleisöä ei haitannut, meille Irwin oli kotonaan ja kaikilla oli hauskaa. Tarjoilijat tosin saivat hepulin, kun taitelija jossakin vaiheessa iltaa kertoi "olen sopinut johdon kanssa että tänä iltana saa tanssia pöydillä", ja yleisöhän innostui. Tarjoilijoiden hätäilystä päätellen johto ei kait ollut kertonut heille asiasta!
Pian sen jälkeen iski listoille Rentun ruusu ja viimeinen kerta, kun näin Irwinin livenä, oli juhannus 1990. Paikkana oli Ahvenlampi Rock Saarijärvellä, jossa edellisenä vuotena hän oli esiintynyt ns. kaljateltassa (tämä taltioitiin osittain myös niihin aikoihin tehtyyn tv-dokumenttiin).
Juhannuksena 1990 ei ollut puhettakaan kaljateltasta, vaan palattiin 1960-luvun meininkiin. Tähti saapui helikopterilla, heitti puolen tusinaa kappaletta jonkun paikalla olleen yhtyeen kanssa (silloin Raggars, joillakin keikoilla kuulemma jopa Popeda) ja lähti kopterilla eteenpäin.
Tästä jäi hyvä muisto. Ei kaljabaarien mies - vaan Tähti!
Ari
Kommentit (0)
Ei kommentteja.