Aikojen alussa kun maa, taivaankappaleet ja järvet oli vasta luotu, raivasi aikuiseksi varttunut Väinämöinen tiensä ulos äitinsä Ilmattaren kohdusta. Ensitöikseen Väinämöinen osallistui viljelemättömän ja karun maailman muokkaamiseen elämälle sopivaksi. Tämä shamaani ja tietäjä muistetaan kilpalaulannasta ja epäonnistuneesta kosiomatkastaan. Kalevalan ja Pohjolan välinen rajankäynti nosti esiin myös Väinämöisen jumalalliset taidot ja muuntautumiskyvyn, kun taottavana oli kannel hauen luista, seikkailu Tuonelassa tai Louhen pehmittely.

Väinämöisen valta-aika päättyi, kun Marjatta tuli raskaaksi puolukasta ja synnytti ihmeellisen poikalapsen. Lähtiessään Väinämöinen sanoi: ”Annapas ajan kulua, / päivän mennä, toisen tulla, / taas minua tarvitahan, / katsotahan, kaivatahan / uuen Sammon saattajaksi. Oliko tämä lupaus paluusta vai vallasta luopuvan tuskaa?

Nykyisen muotonsa Väinämöinen sai Elias Lönnrotin vuonna 1849 ilmestyneessä Kalevalassa. Tätä ennen Väinämöinen oli elänyt kauan suullisessa perinteessä, ja yliopiston piirissä hänestä oli kirjoiteltu jo vuosia.

Nimi: Väinämöinen
Titteli: Kalevalan tietäjä, iänikuinen laulaja
Lähipiiri: esimerkiksi Aino-morsian, Louhi, Sampsa Pellervoinen
Levinneisyydestä: Väinämöinen seikkailee yli taiderajojen esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan ja Uuno Klamin Kalevala-sarjoissa