Kuin tyhjästä ilmestyy Kainuun kylille omituinen ryöttiläs. Vänkyräinen, känkyräinen, kelottunut ja kulottunut, maailmalla pirulliseksi jalostunut. Tämä Simpauttaja saa pikkukylän kaljabaarin kiehumaan ja akkojen kielet laulamaan. Pirtamon talon uusi renki tekee töitä kuin riivattu, mutta vain silloin kuin huvittaa; loppuaika kuluu ryypiskellen ja riiustellen.

Vapaus kulkea ja ajatella, oikeus elää omilla ehdoillaan rahan vallasta ja yhteisön säännöistä piittaamatta yhdistää Simpauttajan Suomenkin kirjallisuudenhistorian veijarihahmoihin. Nuorelle toverilleen Impalle Simpauttaja puhuu kuin paraskin profeetta, kylän juopporemmin hän sanailee suohon ja kauniin Julian kietoo pauloihinsa aviomiehestä piittaamatta. Pitäisikö häntä siis ihailla vai halveksia?

Heikki Turusen Simpauttaja-romaani arvostettiin vuoden 1973 parhaaksi esikoisromaaniksi ja se on saanut myös useita muita tunnustuksia. Tärkein osoitus Simpauttajan elinvoimaisuudesta on kuitenkin se, että hän esiintyy uudelleen ja uudelleen Suomen eri teattereiden lavoilla.

Nimi: Simpauttaja
Titteli: simpauttaja
Lähipiiri: nuorukainen Imppa
Levinneisyydestä: Veikko Kerttulan tv-elokuva Simpauttaja, kesäteattereiden suosikki vuodesta toiseen