Suomalaiset sävelet Junior

Jakso 1 Jakso 2 Jakso 3 Jakso 4 Jakso 5

Seppo Hako (SH) haastatteli Otto Romanowskia (OR) 16.5.2006

SH: Mitä on tietokonemusiikki?

OR: Tietokonemusiikki on sellaista musiikkia, jota ei voi säveltää ilman tietokonetta tai jota ei ole järkevää säveltää ilman tietokonetta. Silloin on nimittäin pakko käyttää tietokonetta.

SH: Voiko ihan kuka tahansa tehdä tietokonemusiikkia?

OR: Kun omistaa tietokoneen, pystyy heti lähteä tekemään tietokonemusiikkia. Itse vain pidän tietokonemusiikkina enemmänkin sellaista, että pyritään ohjelmoimaan tietokonetta ja käsketään sitä tekemään jotain, kuin että otetaan valmiita palasia ja vedetään niitä peräkkäin. Senhän voi tehdä muutenkin: ostaa valmiita nuotteja, leikkelee palasiksi ja liimaa peräkkäin. Sitä voi tehdä ilman tietokonettakin.

SH: Kauanko olet tehnyt tätä?

OR: Vuodesta 1976, eli ihan tarpeeksi kauan. Ensimmäinen tietokoneeni oli Apple 2, pieni kone joka teki ‘piip piip piip’ -ääniä. Minä ohjelmoin sitä, ja sain sen soittamaan jotain. Olin onnesta kankea, mutta kun soitin sitä kavereille, ne eivät tykänneet yhtään. Sen takia päätin, että minusta tulee tietokonesäveltäjä, että voin tehdä kauniimpia ääniä.

SH: Tarvitaanko tähän jotain taustakoulutusta?

OR: Jos puhutaan, että tietokoneella tehty musiikki on taidetta, niin silloinhan tietysti kannattaa vähän opiskella, mitä on taide. Kyllähän ääniä voi tehdä vaikka vessapaperirullalla jos haluaa, mutta se on eri asia tuleeko siitä taidetta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ole pahitteksi, että osaisi soittaa jotain soittimia tai olisi aikaisemmin tehnyt esimerkiksi oikeille soittimille musiikkia. Kun säveltää "perinteisessä mallissa", oppii miettimään miten asiat etenevät ajassa. Minulle itselleni musiikki on ainakin jotain sellaista, että se on äänillä kerrottua tarinaa, siinä on joku juttu jota kerrotaan. Sen takia voisi olla hyvä opiskella näitä jutunkertomisen alkeita. Muutenhan voi tietysti tietokoneella pistää ääniä peräkkäin, ja niistä voi itse tykätä, mutta sukulaiset eivät tykkää.

SH: Onko sinulle käynyt näin?

OR: On. Olen itse opiskellut Sibelius-Akatemiassa klassista säveltämistä, ja se on auttanut hirveän paljon minua. Jotkut sanovat, että kun opiskelee paljon, se voi jollain tavalla rajoittaa. Mutta minun mielestäni se vain avaa asioita, koska silloin kun tietää jostain jotain, voi joko tehdä niin kuin tehtiin tai sitten voi tehdä just toisella tavalla, ja tietää kaksi kertaa enemmän.

SH: Tässä ei taida olla oikein mitään rajoja. Voi tehdä mitä mielikuvitus sallii?

OR: Se on itseasiassa tietokone- ja elektronisen musiikin ongelma. Kun on kaikki maailmankaikkeuden äänet käytettävissä, kaikki maailmankaikkeuden asteikot, kaikki tekniset mahdollisuudet, koska ei tarvita soittamaan ihmistä, jolla on vain kymmenen sormea joista yksi on kipeä. Kun on näin poskettoman paljon mahdollisuuksia, niin minkä minä niistä valitsen, se on kysymys. Se on suurien valintojen tekemistä, rajaamista. Sen tekeminen on hirveän hauskaa.

SH: Minkälaisia sävellyksiä sinulla on?

OR: [Tällä hetkellä] tykkään jostain syystä tehdä ensinnäkin semmoisia sävellyksiä, joissa on äänimaisemia, äänimaailmoja. Olen havainnut, että kun me asutaan tällaisessa kaupunkiyhteisössä, niin täällä on aika paljon sellaisia ääniä, mihin minä en itse pääse vaikuttamaan: auto, raitiotievaunu, ambulanssi, kaikkea muuta tällaista, joka tekee hirveästi meteliä. Kuitenkin meillä kaupungissa kiinnitetään huomiota siihen, minkälaiset julkisivut on, millaisia värejä saa olla. Ihmiset kiinnittävät hirveästi huomiota siihen visuaaliseen kuvaan. Minä taas olen kiinnostunut, miltä asiat kuulostavat. Sen takia tykkään tehdä semmoista musiikkia, joka voidaan laittaa johonkin ympäristöön soimaan. Että se vähän temppaa sitä mössöä mikä koneista tulee siellä takana, ja tuo itse esiin jotain mukavampaa. Että sinne tulee soundi- ja sointimaailmoja. Minulla ei välttämättä ole mitään melodioita, mitä voisi sitten vislailla päivästä toiseen, vaan sellaisia jänniä, kulkevia. Jos taas ajatellaan, että jos mä joskus teen melodioita joillekin soittimille, siihen käytän satunnaislukuja. Se tarkoittaa, että teen tietokoneohjelman, joka arpoo minulle nuotteja. Se arpoo niitä monta kertaa, ja sitten jos minä jostain niistä tykkään, niin kiva.

SH: Kauanko kestää yleensä tehdä yksi kappale?

OR: Se on varmaan samaa luokkaa kuin normaalisti sinfoniaorkesterille tekeminen. Sinfoniaorkesterikin on iso soitos, siinä on paljon erilaisia soittimia. Jos teet melodista musiikkia, sen melodianhan voi vislailla vaikka aamukahvia juodessa. Sitten kun halutaan laittaa se kauniiseen sointikuvaan, pukea kauniiseen asuun tämä juuri syntynyt musiikin henkilö, niin siihen voi mennä tosi pitkä aika. Kyllä kymmenen minuutin tekemiseen muutama kuukausi menee kevyesti. Sitten jos ajatellaan kevyen musiikin puolella, niin siellähän se monesti menee sillä tavalla, että se joka keksii melodian laittaa sen kasettimankalle ja lähettää sen levy-yhtiöön, ja sen jälkeen ammatti-ihmiset alkaa tehdä siitä biisiä. Näin ollen säveltäjältä lopputuotteeseen – hän ei tiedäkään kauanko se prosessi kestää.

SH: Missä voi opiskella tietokonesäveltämistä?

OR: Oikeastaan aika monessakin paikassa. Sitä kutsutaan monilla eri nimillä. Yksi nimi on musiikin tietotekniikka tai musiikin teknologia. Musiikinteknologia-konesäveltämistä voi opiskella muutamissa musiikkiopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, muun muassa Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa opetetaan sitä. Sitten Sibelius-Akatemiassa on musiikkiteknologian koulutusohjelma, jonne yleensä tulevat ihmiset jotka haluavat vakavasti lähteä tekemään jotain elektroniikan ja musiikin kanssa. Aika hyvin voi tällä hetkellä opiskella. Sitä paitsi Sibelius-Akatemia kouluttaa myöskin opettajia käyttämään tietokoneita, joten jos koulussa on musiikinopettaja ja tietokone, niin voipi olla että opettaja osaa vähän auttaa jo.

SH: Mistä tietää, onko musiikki ihmisen tekemää vai koneen tekemää?

OR: Kun kuuntelet musiikkia radiosta, valitettavasti sinulla ei ole maailman parhaimmat kovaääniset, vaan olet usein autossa tai kuuntelet nappikuulokkeilla. Näin ollen, kun kuuntelet tällaisessa häiriöllisessä ympäristössä huonoa äänentoistoa, et tosiaankaan enää voi tietää, onko se tietokoneen säveltämää, esittämää tai sanoittamaa. Nykyään aika paljon käytetään tietokonetta avuksi isoissa hittibiisesissä. On analysoitu minkälaista musiikkia ihmiset suunnilleen tykkäävät tehdä, ja tehdään sitten tietokoneavusteisesti niitä. Minä väittäisin, että on hyvin vaikeaa sanoa onko se koneen vai ihmisen tekemää. Toisaalta, onko se enää tärkeä kysymys? Jos minä tykkään jostain, niin ei minua kiinnosta kuka tai mikä sen on tehnyt, minä vain tykkään siitä.