Tenori ja oopperanjohtaja Alfons Almi syntyi 20.8.1904 Helsingissä.
Armas Järnefelt oli kuullut Almin laulavan 1933
Aida-oopperassa Radamèsin osan amatööriesityksessä. Näin meijerinjohtajana Sortavalassa toiminut Almi siirtyi Suomalaisen Oopperan solistiksi. Ooppera poti pahaa tenoripulaa, joten Almi sai heti tärkeitä rooleja, kuten Erik-metsästäjä Wagnerin Lentävässä hollantilaisessa joulukuussa 1934.
Suomalaisten oopperateosten tärkeitä rooleja olivat mm. Leevi Madetojan uutuusoopperan Juhan Shemeikka vuonna 1935 ja Erkki Melartinin Ainon Joukahainen samana vuonna.

			Katso Lasse Pöystin kertomus siitä, miten Alfons Almi keksittiin laulajana Sortavalan laulujuhlilta.
			Katso myös Eila Kivikk´ahon kertomus Alfons Almin löytymisestä laulajana Sortavalan laulujuhlilta.

Laulajaura vaihtui vähitellen oopperan johtotehtäviin: Alfons Almi toimi oopperan talouspäällikkönä 1952-53, apulaisjohtajana 1953-55, johtajana 1955-66 ja vihdoin pääjohtajana 1956-71.
Almin puoliso oli balettitanssijatar Doris Laine vuodesta 1952 lähtien.

Työskennellessään oopperan hallituksessa 1950-luvulla Alfons Almi oli yhdessä johtaja Jouko Tolosen kanssa tehnyt Kansallisoopperasta kansainvälisen vierailukeskuksen. Vuonna 1961 oopperan kansainväliset balettijuhlat laajenivat kansainvälisiksi ooppera- ja balettijuhliksi. Kansallisoopperassa ei vieraillut ainoastaan oopperan ja baletin kansainvälisiä tähtiä, vaan kokonaisia suuria oopperataloja, balettiseurueista puhumattakaan.
Almin johtajakauden aikana saivat Suomen ensiesityksensä Alban Bergin Wozzeck ja Lulu sekä Hans Werner Henzen König Hirsch. Suomalaisista teoksista hänen kaudellaan vihdoin esitettiin Aarre Merikannon Juha vuonna 1967.

Alfons Almilla oli voimaihmisen särmikäs luonne, ja hän johti oopperaa melko itsevaltaisin ottein. Almi oli rohkea ja peloton taistelijaluonne, joka oli karaistunut sodassa eturintaman kuumimmissa paikoissa suorasuuntaustykin johtajana.

Marraskuussa 1969 valtaosa Kansallisoopperan taiteellisesta henkilökunnasta oli uhannut sanoa itsensä irti, ellei oopperan pääjohtaja, professori Alfons Almi suostuisi anomaan siirtymistä eläkkeelle. Erouhkan syynä oli Kansallisoopperassa kauan kytenyt epäluottamus pääjohtajan ja taiteellisen henkilökunnan välillä.
Ooperan hallintoneuvosto päätti kuitenkin, että Almin johtajuus tulee jatkumaan kesään 1971 asti.

Kun Almin pitkäaikainen johtajakausi päättyi heinäkuun viimeisenä päivänä 1971, hänen tahtonsa ja energiansa keskittyivät taisteluun uuden oopperatalon puolesta. Hänestä tuli Oopperatalosäätiön toimitusjohtaja.
Kauppaneuvos Roger Lindberg muistelee Alfons Almin sitkeyttä: “Almi teki työtä koko rahan edestä. Hänellä oli kova vauhti, ja hän sai rakennushankkeen käyntiin. Hän ei jättänyt ketään rauhaan ja kirjoitti pitkiä kirjelmiä toisen toisensa perään.“

Uuden oopperatalon peruskivi muurattiin 1.11.1988. Sen muuraajiin kuului myös asian puolesta hellittämättömästi taistellut Alfons Almi. Talon harjannostajaiset pidettiin 3.4.1990. 85-vuotias Almi pystyi sairastelustaan huolimatta osallistumaan juhlaan. Uuden oopperan vihkiäisnäytäntöön 30.11.1993 Alfons Almi ei kuitenkaan päässyt osallistumaan, sillä hän kuoli 22.2.1991.

Tuotanto/Ura

Virkoja ja kiinnityksiä

1928-1930 Vaasan meijeriliikkeen johtaja
1930-1933 Sortavalan seudun osuusmeijerin johtaja
1934-1952 Suomen kansallisoopperan ensimmäinen tenori
1952-1953 Suomen kansallisoopperan talouspäällikkö
1953-1955 Suomen kansallisoopperan apulaisjohtaja
1955-1965 Suomen kansallisoopperan johtaja
1966-1971 Suomen kansallisoopperan pääjohtaja
1971-[1988] Ooppera- ja näyttelykeskussäätiön toiminnajohtaja

Kirjavinkit

Pajamo, Reijo: Sortavala: Laatokan laulava kaupunki. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö 1985.

Lähteet

Hannu-Ilari Lampila: Suomalainen Ooppera. WSOY 1997.
Tiina-Maija Lehtonen ja Pekka Hako: Kuninkaasta kuninkaaseen. Suomalaisen oopperan tarina. WSOY 1987.