Wäinö Sola syntyi Helsingissä 8.1.1883 vaatimattomiin oloihin.
Lapsuudenkodissa Sörnäisissä vallitsi musikaalinen henki, sekä isä että lapset lauloivat paljon. Mitään järjestelmällistä musiikinopetusta Wäinö ei kuitenkaan lapsuudessaan saanut.

15-vuotiaana Wäinö liittyi raittiusseura Kilven jäseneksi. Sola kirjoittaa muistelmissaan:
“Tullessani raittiusseuraan aivan ujona poikasena istuin monet illat oven suussa seuraten vilkasta keskustelua ja toimintaa. Vähitellen minut vedettiin mukaan, ja kun huomattiin, että osasin jonkin verran laulaa, niin eipä aikaakaan kun olin jo mukana näyttämölläkin. [...] Kilven kuoroon liityin tietenkin, ja pian olin mukana useassa kuorossa yhtaikaa. Heleä tenorini huomattiin, ja työväen ammattikuntain kuorot houkuttelivat minua kilpaa joukkoonsa.“

Vuonna 1901 Sola liittyi Helsingin Työväen Teatteriin (myöhemmin Kansan Näyttämö), ja vuodesta 1904 hän toimi viisi vuotta Viipurin Maaseututeatterissa. Sola esiintyi laulunäytelmissä ja opereteissa. Viipurissa Wäinö Sola kohtasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Elli Malmin. Sola kirjoittaa vaimonsa näyttelijänlahjoista seuraavaa: “Elli Malm saattoi haltioitua tehtävässään siinä määrin, että se alkoi olla vaarallista hänen terveydelleen.“

Vuosina 1907 ja 1908 Sola matkusti Berliiniin, joista jälkimmäisellä matkalla opiskeli laulua Ettore Gandolfin johdolla.

Keväällä 1908 hän esiintyi Viipurissa Oskar Merikannon Pohjan neiti -oopperan ensiesityksessä.

Elokuussa 1909 Sola lähti jälleen opintomatkalle Berliiniin. Tällä kertaa hän opiskeli laulua Nicolaus Rothmühlin johdolla. Saksaan Sola ei kuitenkaan voinut jäädä. Hän kirjoittaa muistelmissaan: “Kun oopperahankkeet ilman tenoria ovat aivan mahdottomat toteuttaa, toivottiin minun tulevan kotimaahan niin pian kuin mahdollista. Paitsi Pohjan Neitiä, olivat Melartinin Aino, Merikannon Elinan surma ja Palmgrenin Daniel Hjort tekeillä ja tulossa oli muitakin, jotka kaikki odottivat minun paluutani Suomeen.“

Wäinö Sola kuului yhdessä Aino Acktén, Edvard Fazerin ja Oskar Merikannon kanssa syyskuussa 1911 toimintansa aloittaneen Kotimaisen Oopperan perustajajäseniin.

	»		Lue myös artikkeli Aino Ackté ja Olavinlinnan oopperajuhlat.

Helmikuussa 1916 Sola pidätettiin ja vangittiin
lääninvankilaan Katajanokalle. Hänet oli ilmiantanut serkku Armas Salmelainen, joka syytti Solan varustaneen hänet matkalle Saksaan jääkäripataljoonaan. Sola kirjoittaa: “Samaan aikaan vangittiin useita kansalaisia, pidätyksiä tapahtui eri puolilla maata. Vangiksi otetut koottiin vähitellen Helsinkiin.“
Solaa uhkasi vähintään kahdeksan vuoden pakkotyörangaistus Siperiassa.

Solan vapautti vankilasta tohtori Jussi Soikkonen vetoamalla kenraalikuvernööri Seynin vaimoon.
Sola pääsi ehdolliseen vapauteen, ja yhä oli olemassa uhka joutua Pietarissa tuomituksi. Tällä kertaa hänet pelasti vallankumous.

Kansalaissodassa vuonna 1918 Sola ilmottautui Vaasan suojeluskuntaan ja liittyi Vaasan kolmanteen SK-komppaniaan. Hän työskenteli aluksi kansliassa, mutta jääkäriluutnantti Lasse Gulin pyysi Solan vääpeliksi rintamalle. Huhtikuussa 1918 Solasta tuli Savonlinnassa saksalaisen eversti von Colerin esikuntavääpeli. Sola oli mukana Viipurin valloituksessa, ja hän otti osaa vapunpäivän juhlintaan Seurahuoneella. Hän tapasi siellä Toivo Kuulan. Sola ymmärsi lähteä ajoissa pois riehakkaaksi kehittyvästä juhlasta, jonne Kuula jäi kohtalokkain seurauksin.

	»		Lue artikkeli Toivo Kuula ja Kansalaissota.
	»		Lue lisää Kansalaissodasta.

Suomalainen Ooppera perustettiin vuonna 1919. Siellä Wäinö Sola suoritti kolmen vuosikymmenen aikana merkittävimmän osan elämäntyötään. Johtavana tenorilaulajana hän esitti käytännöllisesti katsoen kaikkien huomatuimpien ulkomaisten ja kotimaisten oopperoiden tenoriosat. Lisäksi hän toimi ohjaajana ja oopperatekstien suomentajana. Vuodesta 1956 lähtien Sola kuului Suomen Kansallisoopperan hallintoneuvostoon.

Wäinö Sola teki 1920-luvulla kolme laajaa konserttimatkaa Yhdysvaltoihin.

	»		Lue myös artikkeli Suomalainen ooppera 1920-luvulla.

Wäinö Solan poika Jaakko Sola kaatui Taipaleessa 29.2.1940. Jaakko Sola lauloi oopperan kuorossa ja oli kokeillut voimiaan myös ohjaajana. Sola menetti jatkosodassa myös toisen poikansa Pentti Solan, joka oli Yleisradion musiikkiosaston apulaispäällikkö. Samoihin aikoihin Solan tytär, Sirkka, kuoli keuhkotautiin.
Wäinö Sola kuoli Helsingissä 12.10.1961.

Hannu-Ilari Lampila : Suomalainen Ooppera. WSOY 1997.

Wäinö Sola: Wäinö Sola kertoo I-II. WSOY 1951-1952.

Sävelten taitureita. Esittäviä taiteilijoita kahden ja puolen vuosisadan ajalta. Toimittanut Sulho Ranta. WSOY 1960.

Tuotanto/Ura

Ura

1911 mukana perustamassa Suomalaista oopperaa
1911-1949 Suomalaisen oopperan ensimmäinen tenori ja ohjaaja
1923-1949 Helsingin konservatorion - Sibelius-Akatemian plastiikka-
ja oopperaluokan opettaja

Kirjavinkit

Sola, Wäinö: Wäinö Sola kertoo I-II. Wsoy 1951-1952.

Virkkunen, Veli: Vanhat sotilaat eivät kuole koskaan: sotamies
Jaakko Solan muistoalbumi talvisodasta tähän päivään. Wsoy 1989.