Väinö Kamppuri aloitti opintonsa vuonna 1907 Viipurissa ja jatkoi opintojaan Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1912-14. Hän matkusti paljon mm. Pariisissa ja Espanjassa sekä Euroopassa. Matkoiltaan hän sai vaikutteita varsinkin El Grecon, Goyan ja Riberan taiteesta. Hän ihaili myös impressionistien sekä Cézannen taidetta.

Elinaikanaan Kamppuri oli maamme tunnetuimpia taiteilijoita, joka vastasi myös yleisön mielikuvaa ihannetaiteilijasta. Myös konservatiivisimmat kriitikot ja klassisen taiteen puolustajat tukivat Kamppuria.

Kamppuri tunnetaan hämäläisen kulttuurimaiseman kuvaajana. Hän maalasi myös sarjan Lapin maisemia. Kamppurin maisemien kullanhohtoinen valo näyttäisi olevan peräisin hänen Euroopan museoissa näkemästään vanhemmasta taiteesta.

Kamppuri oli taitava melankolisen kaupunkitunnelman maalari. Intiimit henkilökuvat, maisemat ja kaupunkikuvat on yhdistetty hollantilaisiin 1600-luvun maalareihin. Taiteilijan tunnuspiirteenä on huolellisen tekniikan ohella harmahtavan ruskea yleissävy. Myös kiiltävä lakka tuo maalauksiin museotaiteen tuntua. Professorin arvonimen Kamppuri sai vuonna 1967. Hän kuoli vuonna 1972.

Pinx. Maalaustaide Suomessa. Maalta kaupunkiin 2002. Toim. Helena Sederholm. WSOY, Porvoo.

Tuotanto/Ura

Maalauksia

maisemia: mm. Lapin kuvien sarja, hämäläisiä maisemia
kaupunkikuvia: katunäkymiä erit. Helsingistä

Kirjavinkit

Pöykkö, Kalevi: Kuvia kaupungista. Teoksessa PINX: maalaustaide Suomessa.
[3] Maalta kaupunkiin. Weilin&Göös 2002. s. 146-149

Taide enemmän kuin elämä: muistikuvia taiteemme taipaleelta. Toim. Erkki
Koponen, Jorma Tissari, Reijo Ahtokari. Suomen taiteilijaseura 1986.