Sotavuosina taiteilijoiden; arkkitehtien, piirtäjien ja muusikoiden kyvyt ja taidot valjastettiin sodan tarpeisiin. He toimivat niin TK-piirtäjinä kuin viihdyttäjinäkin. Arkkitehdit Ilmari Tapiovaara, Erik Kråkström, Keijo Petäjä ja Olli Saijonmaa toimivat kukin omassa osastossaan kenttärakenteiden ja korsujen arkkitehteina. Piirustuksia näistä suunnittelutöistä on vain vähän tallella. Piirustukset tehtiin usein kaavakkeiden tai muun ylijäämäpaperin kääntöpuolelle ja rakentamisen aikana ne kuluivat olemattomiin. Korsut ja korsuarkkitehtuurikin on hävinnyt. Aikanaan tilapäisiksi tarkoitetut rakennukset ovat maatuneet tuntemattomiksi.

Erityisen kunnianhimoisena ja aktiivisena rakentajana tunnetaan 5. divisioonan komentaja, kenraalimajuri K.A. Tapola. Tapola järjesti joukkojen huollon Aunuksessa varsin omavaraiseksi, jopa niin että divisioonalla oli omia tuotantolaitoksia, muun muassa metsäosasto jonka alaisena toimivat ikkuna- ja oviverstas, tiilitehdas, miiluja tervan ja polttohiilen tuotantoon sekä rakennusosasto, maanviljelysosasto ja puhdetyöosasto. Kaikkea toimintaa johti tuotantotoimisto, jonka päällikkönä toimi pitkiä aikoja sisustusarkkitehti, luutnantti Ilmari Tapiovaara.

Yksinkertaiset materiaalit, pula ja vaikeat olot leimasivat rakentamista sodan aikana ja sen jälkeen jälleenrakennuskaudella. Ilmari Tapiovaara kirjoitti vuonna 1945 Ornamon vuosikirjassa, että vaikka pula materiaaleista vaikeuttaa suunnittelijoiden työtä, kriisiaika myös puhdistaa muotoilun ja teollisuustuotannon kenttää. Puute ja pula edistävät kekseliäisyyttä. ”Köyhyys ja ennenkaikkea materiaaliköyhyys tulee olemaan luonteenomaisimpana piirteenä lähivuosien taideteolliselle toiminnalle – Näin ymmärretty köyhyys olisi henkistä rikkautta, se vaan vaatii taiteilijakunnalta taitajina enemmän kuin pakoton vauraus. Heidän virityksensä tulisi muuttua enemmän kokeelliseksi, tutkivammaksi ja löytöretkeilijän mieltä omaavaksi.” Sotaoloissa huonekalut oli koottava vaikka ilman nauloja. Sodan jälkeen Tapiovaara kiinnostuikin teollisesta sarjatuotannosta ja huonekalujen käytännöllisistä ominaisuuksista. Vuonna 1947 suunnitellussa Domus Academican opiskelija-asuntolaan suunnitellun tuolin muodoissa on korsuhuonekalujen kaikuja. Tuolista on tullut suomalaisen huonekalumuotoilun klassikko.

Tapiovaara suunnitteli Aunuksessa esikuntarakennuksia, sotilaskoteja ja laati asuntokorsujen tyyppipiirustuksia ja rakentamisohjeita yksiköiden käyttöön. Tapiovaara suunnitteli myös korsujen sisustuksia, esimerkiksi pöytä- ja penkkiryhmän 5. divisioonan käyttöön. Korsuarkkitehtuurissa leimallista on yksinkertainen materiaalien ehdoilla toimiva muotokieli, jossa on kaikuja funktionalismista. Arkkitehdit eivät rintamallakaan tinkineet ammattitaidostaan. Vaikka korsuarkkitehtuuria ei huomioitukaan alan ammattilehdissä, kuten Arkkitehtilehdessä, ovat korsut ja niiden sisustukset hämmästyttäviä sekä kansanrakennustaidonnäytteitä että eturivin arkkitehtien suunnittelutöitä.

Lähteet

Ars Suomen taide 5. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu. 1990.

Ateneum Maskerad. Taideteollisuuden muotoja ja murroksia. Toim. Yrjö Sotamaa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B 62. Taik, Helsinki. 1999.

Schildt Göran, 1997. Näin puhui Alvar Aalto. Otava, Helsinki.