YLE Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Tietopalvelu Digitv.fi
Sininen Laulu - Suomen taiteen tarinoita
YLE Teema
Etusivu
Sarjan esittely
Sarjan osat
Teematarinat
Taiteilijat
Haastatellut
Ajan esineet
Pikkutarinat
Lisätiedot
Tekijät
Palaute

Sara Hildén ja Erik Enroth
Sara Hildén

Torisevan torpasta Lempäälästä kotoisin olevasta Sara Hildénistä tuli merkittävä taiteenkerääjä ja mesenaatti.

Sara Hildén syntyi vuonna 1905 Tampereella ja varttui isovanhempiensa hoivissa Lempäälässä. Isoäidin kuoltua Sara Hildén muutti Tampereelle ja ansaitsi itse elantonsa. Vuodesta 1926 lähtien Sara Hildén työskenteli eri pukuliikkeitten palveluksessa Tampereella, Porissa, Turussa ja Helsingissä. Tamperelaisen Puku-Aitta vaatetusliikkeen omistajat rouva Lyyli Järveläinen ja rouva Rautalin olivat molemmat kansakoulunopettajia. He alkoivat tuoda Sara Hildénille luettavaksi tietokirjoja ja kaunokirjallisuuden klassikoita. Koska asiakkaita oli vähän, Sara Hildén vietti päivät lukien.

Vuonna 1939 Sara Hildén palasi kuitenkin lopullisesti Tampereelle. Hildén toimi Tampereen Pukutehtaan palveluksessa ja omistautui työlleen täydellisesti. Hildén oli tunnettu peräänantamattomuudestaan niin liike-elämässä kuin kirjojen, lukemisen suosittelijana.

”Meidän lafkassa on opittu siihen että asiakkaalle myydään mitä myyjä haluaa, eikä mitä ostaja toivoo. Tämän sai jo Tuomalan poika kokea. Muistatko kun Sinä pistit Tuomalan ostamaan kesäpuvun, vaikka tarkoituksena oli vain tulla katsomaan malleja ja hintoja. Muistatko? – Juu. Mitähän jos panisi pojan nyt lukemaan kirjan?”.

Taiteilijaystäviä

Sara Hildén tutustui Yyterissä viettämällään kesälomalla keramiikkataiteilija Rut Brykiin vuonna 1944. Tuttavuus Brykin kanssa johdatti Sara Hildénin suomalaiseen taide-elämään. Syksyllä 1944 hän vieraili kuvanveistäjä Essi Renvallin ateljeessa ja suunnitteli veistoksen ostamista. Samoihin aikoihin hän tutustui myös Birger Kaipiaiseen ja Eva Cederströmiin.

Vuonna 1945 Sara Hildén tapasi juhannusjuhlissa ystävien huvilalla taidemaalari Erik Enrothin. Enroth valitteli työtilojen puutetta ja Sara Hildén järjesti tälle työtilan asuintalonsa vintiltä Tampereella. Tästä alkoi Hildénin ja Erik Enrothin pitkäaikainen ystävyys. He avioituivat vuonna 1949.

Avioituminen Erik Enrothin kanssa

Hildénin ja Enrothin avioliitto oli myrskyisä ja sitä leimasi toisaalta Enrothin voimakas alkoholinkäyttö ja toisaalta Sara Hildénin vankkumaton työnteko. Vuonna 1952 Sara Hildén saattoi toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa oman muotiliikkeen perustamisesta Tampereelle. Enroth suunnitteli liikkeen nimilogon.

Naisten muotia 1950-luvulla, Kuva: Kokoelma Kalle Kultala

Työn, taiteen ja kulttuurin vuosikymmen

1950-luku oli sekä Hildénille että Enrothille työntäyteistä aikaa. Enroth piti yksityisnäyttelyitä ja osallistui useisiin näyttelyihin. Hildén työskenteli muodin parissa: hän piti kunnia-asianaan hankkia uusimman muodin mukaisia asusteita Tampereen liikkeeseensä. Hildén alkoi myös kerätä suomalaista taidekeramiikkaa, eikä sallinut Erik Enrothin teosten myyntiä vaan halusi säilyttää ne itsellään. Sara Hildén toimi aktiivisesti myös kotikaupunkinsa kulttuurielämän muilla saroilla. Hän oli muun muassa mukana perustamassa Tampereen teatteria, rakasti elokuvia ja kävi konserteissa.

Hildénin ystäväpiiriin kuuluikin teatterilaisia, kirjailijoita ja taiteilijoita. Hän ei juurikaan seurustellut muiden tamperelaisten vaatekauppiaiden kanssa, mutta hänellä oli läheiset suhteet teollisuuteen.

Kuva: Kokoelma Tampereen kaupunginarkisto/Jouni H. Rantakallio
Tampereen teatteri ja kirjasto Tammerkosken puolelta 1950-luvulla.

Abstakti taide saapuu Suomeen

Uusi taiteilijapolvi otti ulkomaiset näyttelyt, kuten Klar Formin innostuneesti vastaan. Haluttiin kiihkeästi luoda jotakin uutta. Virallisissa taidekouluissa ei abstraktia taidetta tai muita uusia suuntauksia opetettu. Vannikin löysi konkretismin pääasiassa ulkomaisten näyttelyiden avulla ja aktiivisen etsinnän kautta.

Suomessa oli valtavirtauksena luonnonekspressionismi ja monella taholla suhtauduttiin suorastaan halveksivasti kansainvälisiin trendeihin. Melkein yksin uudemman taiteen tuomisesta Suomeen vastasi Artek ja Nykytaide r.y. yhdistyksenä. Viralliset taidelaitokset olivat passiivisia eivätkä kannattaneet avantgardea.

Aktiivinen taiteenkeräily alkaa

1960-luvun alussa Sara Hildénin ja Erik Enrothin avioliitto purkautui. Hildén, joka oli jo 1940-luvulta lähtien ollut kiinnostunut taiteista, päätti ryhtyä aktiivisesti keräämään modernia kotimaista ja ulkomaista maalaustaidetta. Kiinnostus juuri moderniin taiteeseen oli syntynyt toisaalta taiteilija aviomiehen vaikutuksesta ja toisaalta taideteollisuuden tuntemuksesta. Sara Hildénillä on täytynyt olla myös taipumuksia visuaaliseen havainnoimiseen: monivuotinen työskentely muodin parissa oli harjaannuttanut silmää.

Vuonna 1961 uutisoitiin lehdissä, että tuntematon keräilijä oli Ateneumin Ars 61 näyttelystä ostanut neljä ulkomaista teosta ja tallettanut ne museon kokoelmiin. Tämä keräilija oli Sara Hildén ja lahjoitus oli huomattava lisä Ateneumin taidemuseon kokoelmiin.

Säätiön perustaminen

Vuonna 1962 Sara Hilden perusti Sara Hildén-Enrothin säätiön, jonka pääomana oli 275 Erik Enrothin maalausta, yksi pastelli, 33 akvarellia ja 13 väripiirrustusta sekä viisi ulkomaista maalausta: Francisco Farreras; Maalaus, Antonio Lorenzo; Maalaus, Serge Poliakoff; Maalaus, Key Sato; Maapallon sivu ja Negatiivinen avaruus.

Sara Hildénin säätiön kokoelmat karttuivat 1960-luvulla nopeasti. Kokoelman luomisessa Hildéniä auttoi pitkäaikainen ystävä Ateneumin taidemuseon apulaisintendentti E.J Vehmas. Vehmas toimi myös Uuden Suomen kuvataidearvostelijana. Monilla ulkomaanmatkoilla Hildénin mukana olivat myös professori Salme Sarajas-Korte ja professori Leena Peltola. He toimivat sekä asiantuntijoina että tulkkeina teoksia hankittaessa.

”Oman ajan taiteeseen suhtaudutaan usein epäillen ja ennakkoluuloisesti, koska se sisältää uusia muotoja ja arvoja, joihin ei ole totuttu ja joita ei ole vielä lopullisesti punnittu. Sen takia monet kokoilijat tyytyvät keräämään vanhojen tunnustettujen mestareiden teoksia. Sara Hildén –Enroth on sen sijaan ryhtynyt rohkeasti ja harvinaisella innolla luomaan kokoelmaa nykyajan taiteesta”, kirjoitti E.J Vehmas.

Kuva: Kuvataiteen keskusarkisto
Erik Enroth: Päättömien ihmisten katukahvila 1947

Modernismin klassikot –ikkuna maailman taiteeseen

Vaikka alusta asti tarkoituksena oli nykytaiteen kokoelman luominen, tunsi Sara Hildén kiinnostusta myös modernin taiteen klassikoita kohtaan. Hildénin säätiön kokoelmiin kuuluu niin Alberto Giacomettin, Henry Mooren, Francis Baconin, Paul Kleen, Joan Mirón, Giorgio Morandin kuin Picasson, Legérin, Grisin ja Bonnardin teoksia. Kokoelman kansallinen kulttuurimerkitys on huomattava.

”Taiteen keräily on jännittävä seikkailu, joka vaatii herpaantumatonta henkistä vireyttä ja tilanteen seuraamista. Mutta sillä on myös kulttuuria elvyttävä vaikutus, sillä nykytaiteen kokoelma antaa taiteilijoille hedelmällisiä virikkeitä ja auttaa jokaista ymmärtämään selvemmin oman aikansa pyrkimyksiä ja ihanteita, sen koko henkistä olemusta ja aktiviteettia. nykytaiteen kokoilija osallistuu siis itse kehitykseen ja siinä on hänen vastuunsa”.

Sara Hildénin museo

Oman museorakennuksen Sara Hildénin kokoelma sai vuonna 1979. Museo sijaitsee Tampereella Särkänniemen pohjoisrinteellä kauniissa järvimaisemassa.

Artikkelin lähteet

Sara Hildénin säätiön nykytaiteen kokoelma. Toim. Päivi Loimaala. Sara Hildénin taidemuseon julkaisuja 45. Tampere 1991.

Sara Hildén. Mesenaatin muotokuva. Sara Hildénin taidemuseo 12.3-17.4.1994. Toim. Timo Vuorikoski. Sara Hildénin taidemuseon julkaisuja 59. Tampere 1994.

Sara Hildénin säätiö. Nykytaiteen kokoelma. ulkomaiset maalaukset, veistokset ja piirustukset. Toim. Päivi Loimaala. Sara Hildénin taidemuseon julkaisuja 66. Tampere

Julia Donner

» Alkuun

Sivun sisältö

» Taiteilijaystäviä
» Avioituminen Erik Enrothin kanssa
» Työn, taiteen ja kulttuurin vuosikymmen
» Abstakti taide saapuu Suomeen
» Aktiivinen taiteenkeräily alkaa
» Säätiön perustaminen
» Modernismin klassikot –ikkuna maailman taiteeseen
» Sara Hildénin museo
» Artikkelin lähteet






| Lähetä sivu tuttavallesi   | Tulosta tämä sivu

© 2003 YLE Teema