|
|
|
|
Luonto, syvällisesti
Jo varhaisissa lyhytelokuvissa korostuvat peruselementit: värit, rytmi, muoto, liike. Esikoiselokuvan Yö vai päivä (yhdessä Jaakko Pakkasvirran kanssa, 1962) lyyriset kuvat sateisista metsistä, veden välke, sinertävä vehreys tallensivat tunteen suomalaisen luonnon alkuelementeistä; ensi kertaa väreille tallentui se näkemys, jonka Vaala ja kumppanit olivat tallentaneet mustavalkoiselle filmille. 15 vuotta myöhemmin Jäniksen vuosi merkitsi ympyrän kiertymistä umpeen: siinä mainosmies "loikkaa" pois oravapyörästään ja lähtee syvälle luontoon, ainoana mutta todellisena ystävänään pieni jänis. Luonto ja ihmisen suhde siihen olivat aina Jarvan teoksien perusta.
|
|
Ruotsissa ja Suomessa
Neljän elokuvan sarjan merkittävimmät teokset lienevät ensimmäinen ja viimeinen, Syyskuinen sunnuntai ja Poikkiparru (1965), yleisenä ansiona tietty intiimien tilanteiden taju ja ironinen kyky kertoa tapakulttuurin olennaisuuksista. Sitten seurasi kiistelyä, kohua, innostusta, halveksuntaakin herättänyt suomalainen sarja. Sen ensimmäinen oli myös paras: Mustaa valkoisella on kestänyt sekä "sosiologisena" todistuskappaleena loppuunpalamisen rajalla kamppailevasta myyntimiehestä että hajoavasta keskiluokkaisesta avioliitosta, jonka ristiriitojen näyttämö on sänky, milloin kenenkin. Myös Naistenkuvien (1969) rento "totuuselokuva" toi polttopisteeseen keskiluokan, päähenkilönä nyt pornoelokuvien tekijä, jota Donner (myös Mustaa valkoisella -elokuvan tähti) itseironisesti esittää. Elokuva on rinnakkaistapaus merkittävälle dokumentaarille Perkele!, jonka Donner kuvasi eri puolilla Suomea, niin maan mahtavien kuin köyhienkin toimiessa suorasukaisina todistajina.
|
|
Yhteiskunnallinen näkijä
Jarvan varsinainen läpimurto oli suomalaisen elokuvan erittäin harmaan kauden keskelle ilmestynyt Työmiehen päiväkirja (1967): elokuva oli löytänyt realismin, elävät ihmiset ja miljöön, jotka eivät olleet viihdepakettien kulissia ja lisäksi Risto Jarvan teos tuntui nousseen parhaan uuden eurooppalaisen elokuvan tasolle. Unet, kuvitelmat, muistikuvat, todellisuuden eri tasot kohtaavat monitasoisessa esityksessä elokuva on kaiken muun ohessa tajunnallinen yhteenveto itsenäisen Suomen käännekohdista (sisällissota 1918, traumaattiset sodat, luokkataistelun vaiheet). Keskipisteessä on koskettavasti "avioliitto yli luokkarajojen": työläinen (jota esittää amatööri, maalari Paul Osipow) ja konttoristi (jota esittää ammattilainen, Elina Salo).
Jarva ohjasi ensimmäisen suomalaisen tieteiselokuvan Ruusujen aika (1969), jonka miljöönä oli Suomi vuonna 2012: yhtäaikaisesti kauhunäkymä kaikesta siitä minkä ohjaaja ei halunnut tapahtuvan, ja välähdys toivoa. Erityisen koskettava on Yhden miehen sota (1973) ja sen surullinen maisema kaupunkien laitamailta, työttömien ja päättymätöntä rataansa puurtavien pienyrittäjien ei kenenkään maa, mestarikuvaaja Antti Peipon kameran tallentama toivon ja epätoivon maisema. Satiirinen melodraama Kun taivas putoaa (1972) oli tyylikeinoiltaan melkein julkea esitys skandaalilehtien maailmasta ohjaajan tumma puoli.
|
|
Komedian totuus
Kun tämä teos ja Yhden miehen sota törmäsivät sekä yleisön että kriitikoiden muuriin (ja ennakkoluuloihin), Jarva otti määrätietoiseksi kurssikseen kevyemmän lajin, komediat, johon hänellä oli niinikään hyvä, henkilökohtainen kosketus. Ehkä nämä "erilaiset komediat" olivat sukua jonkun Jacques Tatin näkemykselle: Loma (1976) oli jonkinlainen "Grand Hotel aurinkorannalla", laaja ryhmäkuva suomalaisista turisteista etelässä, jonne myös alpeille suunnistanut Antti Litja - Jarvan viimeisten elokuvien muistettava sankari - on sattumalta joutunut. Risto Jarva kohtasi kuolemansa auto onnettomuudessa Jäniksen vuoden menestyksellisen ensi-illan jälkeisenä yönä joulukuussa 1977.
|
|
Peter von Bagh
|
|
Tuotanto/Ura
Elokuvaohjaukset
Yö vai päivä, 1962 (Jaakko Pakkasvirran kanssa) X-Paroni, 1964 (Jaakko Pakkasvirran ja Spede Pasasen kanssa) Onnenpeli, 1965 Työmiehen päiväkirja, 1967 Ruusujen aika, 1969 Bensaa suonissa, 1970 Kun taivas putoaa..., 1972 Yhden miehen sota, 1973 Mies, joka ei osannut sanoa ei, 1975 Loma, 1976 Jäniksen vuosi, 1977
Lisätietolinkit
Kirjavinkit
Toiviainen, Sakari: Risto Jarva. SEA 1983.
|
» Alkuun
|
|