Loiri on todellinen uusien aikojen mediataiteilija, joka yhtenä harvoista on kehittänyt perisuomalaisen sanontatavan jokaiseen välineeseen, mihin on keksinyt kävellä. Tiedämme monia hienoja teatterinäyttelijöitä, joita elokuvakamera tuntuu hylkivän. Ja tiedämme edelleen, kuinka ongelmallisesti kaikkinainen "televisioteatteri" melkein säännöllisesti putoaa sekä kokonaisuutena että yksittäisten tulkintojen osalta lavateatterin ja elokuvan väliin.

Veskun lahjat koomikkona tulivat esiin 60-luvun lopun televisiossa, Jatkoaika-ohjelmien kaatumisnumeroissa. Sen jälkeen tyyppejä on ilmestynyt tasaisin väliajoin ja testattu TV:ssä.

Muutamat hahmoista ovat saavuttaneet valkokankaan tai muuten vain osoittautuneet muistettaviksi: Nasse-setä, Auvo, Jean-Piere Kusela, Tyyne ja tietenkin Uuno Turhapuro, jotka vetosivat kuin salamaniskusta kansalliseen psyykeen ja ovat erottamattoman ronskilla ja hienovireisellä tavalla luoneet siltaa aikuisten ja lasten huumorin välille, pohjanaan aina Loirin perusvakavuus ja huomiokyvyn terävyys.

Mikko Niskasen Poikien päärooli vavahdutti heti. Neljä vuotta
sen jälkeen jokainen Ylioppilasteatterin Lapualaisoopperan (1966) nähnyt muistaa sen ainutlaatuisen säväyksen, jonka Kosolan sisääntulo aiheutti. "Jumalan valitseman kansanjohtajan" rooli sinetöi sen, mitä Poikien emotionaalinen paatos oli luvannut.

Rakastuneen ramman outo muotokuva osoitti hänen kykynsä liikkua raja alueilla, groteskin ja hellyyden risteyspisteissä. Hän oli niin ikään Jaakko Pakkasvirran ohjaaman Pedon merkin ehkä suurin näyttelijä, ja Jaakko Pyhälän Jonin verenmakuinen vaellus Jäämeren rannoille teki Loirista yhden suomalaisen road movien keskeisistä etsijöistä, uudella vuosituhannella hänen kasvonsa ikuistuivat Pahoissa pojissa.

Muilla alueilla saavutuksia oli yhtä tiuhassa: isot roolit Turun Kaupunginteatterin suuressa vaiheessa 1970-luvulla, levytykset (joista Leino-laulut ovat olleet valtava ja koko kansan arvostama menestys), jazzfestivaaliesiintymiset huilistina...

Uuno Turhapuro on Veskun hahmoista omaa luokkaansa jo pitkän ikänsä vuoksi. Tämä rääsyläissuomalainen on loppuun asti hehkutettu paradoksi, jossa ilmentyy suomalaisen miehen unelmien täyttymys olla suvereeni ja toisaalta löysästi pohjalla yhtä aikaa.

Hahmon syke lähtee Vesa Matti Loirin työstä, jossa taiturimaisesti liu'utaan koko "normaalitilan" ja hulluuden skaala läpi. Itse elokuviin on ymmärretty jättää tarpeeksi live esityksen välittömyyttä; nimenomaan elokuvien nopea, joskus puolihutiloivalta vaikuttava tekotapa on merkittävästi voimistanut yleisön luottamusta.

Elokuvat näyttävät Uunolta, ja sen minkä "taide" on hävinnyt, elämä on voittanut. Näiden tekijöiden on turha kaihota kriitikoiden myötätuntoa, koska he ovat voittajia tärkeämmin kriteerein: kassoilla kilisee, ja maa on joka tapauksessa täynnä pieniä turhapuroja. Tilanteessa, jossa taiteelta - elokuvilta yhtä lailla kuin patsailta - vaaditaan näköisyyttä, tämä on olennainen seikka.

Tuotanto/Ura

Kiinnitykset

1961 Suomen Kansallisooppera, näyttämömies
1966-1971 Helsinkin kaupunginteatterin näyttelijä
1973-1977 Turun kaupunginteatterin näyttelijä

Teatteriosia

Kosola, Arvo Salon Laupalaisooppera
Tuomas, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, ohjaus Kalle Holmberg
Tykkimies Kauppala, Alpo Ruuthin näytelmän nimirooli
Mahoganny, Brechtin näytelmän päärooli
Nikolaj Stavrogin, Dostojevskin näytelmä Riivaajat

Elokuvaosia

1962 Jake, Mikko Niskasen elokuva Pojat
1973-1998 Uuno Turhapuro, 18 Spede Pasasen elokuvaa

Suosituimpia levytyksiä laulajana

Saiskos pluvan, Kohtalokas samba, Anttilan keväthuuma, Kulkurin iltatähti, Päivänsäde ja menninkäinen, Joka pojalla on siivet, Tein minä pillin pajupuusta, On suuri sun rantasi autius, tulkinnat Oskar Merikannon lauluista: mm. Kullanmurunen, Kylän tiellä, Itkevä huilu, Annina, Perttu Hietasen ja Taisto Wessslinin sävellykset Eino Leinon runoihin: mm. Nocturne, Lapin kesä, Löysäläisen laulu

Instrumentalisti

esiintynyt huilistina jazzin parissa, mmm. levyllä "4+20"

Kirjavinkit

Stranius, Pentti: 'Poikia sodassa - Jake ja Ivan'. Teoksessa Suomen kansallisfilmografia 7, 1962-1970. Helsinki, Suomen elokuva-arkisto 1998. siv. 260-162.

Marjamäki, Tuomas, toimittanut: Uuno Turhapuro Juhlakirja. 25 vuodessa jääkaapin varjosta kansakunnan kaapin päälle. Ere Kokkonen Oy, 1998.

Lahti, Martti: 'Vesa-Matti Loiri tähtenä ja Uuno tähtenä'. Teoksessa: Sihvonen, Jukka, toimittanut: UT. Tutkimusretkiä Uunolandiaan. Helsinki, PunaMusta 1991. siv. 89-106.