Suomalaisessa viihteessä on ollut kolme lauluyhtyettä ylitse muiden. Kahdessa niistä lauloivat naiset: Harmony Sisters oli epäilemättä kansainvälistä luokkaa, sitä myöhempi Metro-Tytöt taas loi kaiun, jossa tuntui kaihoisasti katoamassa oleva maaseutu. Miehisten miesten Kipparikvartetti on näistä ehkä kaikkein tunnetuin: musiikillisesti kunnianhimoinen ja korkeatasoinen kokoonpano, joka oli myös eräänlainen aikakautensa (lähinnä 1950-luvun) emotionaalinen summa. Kvartetti tarjosi reilua musiikkia kaikenikäisille tavalla, joka oli varmasti omiaan kaatamaan musiikinlajien keinotekoisia raja-aitoja. Neljä kovaa ammattilaista oli sekä muusikkoina että valovoimaisina (amatööri)näyttelijöinä paljon enemmän kuin yksinkertainen aritmeettinen summansa.

Yhtye syntyi elokuvan Kaunis Veera tarpeisiin, kun kolme laulajaa (Kauko Käyhkö, Teijo Joutsela, Auvo Nuotio) antoi näyttelijöille lauluäänensä ja heidän mukanaan kvartetin täydensi valkokankaalla näkyvä Olavi Virta. Kansaa miellyttivät laulut ja Joutselan 'Skämbädäbä' niin paljon että kasvot melkein huudettiin esiin. Kaverit olivat kaikki jo 35-40 -vuotiaita hiottuja ammattilaisia, vain Virta - nerokas laulaja hänkin - ei ollut konsertoinut. Yksilöistä Kauko Käyhkö on kotimaisen elokuvan loistavimpia ja monipuolisimpia persoonallisuuksia ylipäätään, mutta ydinasia ja viehätys piilivät tietysti ennen kaikkea neljän luovan ja energisen ihmisen tasavertaisuudessa, tarkoin hiotussa puhaltamisessa yhteen hiileen.

Pelinjohtajaksi tuli säveltäjä ja pianisti Harry Bergström, yksi iskelmän ja varsinkin elokuvamusiikin suuria. Yhdistelmä oli koossa pienin muutoksin vuosikymmeniä; Virran tilalle tuli 1953 Eero Väre, Bergströmin tilalle 1955 George de Godzinsky.

Paitsi että Kipparit kiersivät koko Suomen, he olivat jonkinlainen välttämättömyys kansallisissa perustilanteissa: Armi Kuuselan saapumisjuhlassa Pallokentällä, Markus-sedän jäähyväisjuhlissa Messuhallissa, lukemattomissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa.

Metsäradion suosikit olivat myös isokenkäisten edustusjoukkue. Pienen ankanpoikasen levyttäjät ovat myös merkittävin suomalainen lastenlauluja suosinut esittäjäryhmä, panokseltaan melkein Georg Malmsténin luokkaa. Heidän lavashownsa on kuuluisa yhdistelmä pelleilyä, liikehdintää joka kasvoi melkein pienoisbaletiksi, hullunhauskoja improvisaatioita. Kun jo tukevat miehet rymysivät joskus vaikkapa polvihousuissaan lavalla kuin pienoiskokoon typistetty komppania sulkeisharjoituksissa, tämä ilmensi vangitsevasti sotien jälkeiselle vuosikymmenelle tyypillistä kaipuuta pois sota-ajan kokemuksien piiristä takaisin menetettyyn lapsuuteen ja viattomuuteen.

Tuotanto/Ura

Kaikkiaan n. 350 levytystä, tunnetuimpia:

Kaunis Veera eli balladi Saimaalta, Teddykarhujen huviretki, Putte Possun nimipäivät, Muurari, Kisällit kesällä, Vanhan merirosvon kapakassa, Kaksi vanhaa tukkijätkää, Hurmalan häät, On lautalla pienoinen kahvila, Hauva ikkunassa

Kirjavinkit

Käyhkö, Kauko: Voi veljet! Kipparikvartetti. Karisto, 1971.

Koski, Markku: Olavi Virta - legenda jo eläessään. Markku Koski, Peter von Bagh, Pekka Aarnio. WSOY, 1977.

Muuta

1952 elokuva 'Kipparikvartetti', ohj. Ville Salminen