Suomirokin karismaattinen perustekijä Hannu "Tuomari" Nurmio (s. 1950) tuli julkisuuteen melkein räjähdyksenomaisesti vuonna 1979, kun hänen tulkintansa kappaleestaan Valo yössä julkaistiin: se tuntui sähkövirran tavoin kaikkialla siellä missä kaksi suomalaista kohtasi ja alkoi vertailla olemisensa ja elämisensä ajankohtaisia perusteita. "Tuhannen kapakan kautta..." Nurmio oli tuolloin jo eräänlainen pitkän linjan muusikko, jolla oli pöytälaatikossa paljon kovaa tavaraa.

Nurmio tuntee erityisen hyvin yhdysvaltalaisen kansanmusiikin perinteet ja loikin sitten heti ensilevyillään merkittävän yhteenvedon: hän sai amerikkalaisen tai amerikkalaistyyppisen musiikin soimaan lyyrisesti ja - kuten joskus on luonnehdittu -"rujonkauniisti" tavalla, joka on ehdottomasti omaperäinen, suoraan suomalaisista elämäntilanteista ja eletystä ajanhermosta pulppuava. Jos Rauli 'Badding' Somerjoki, Someron poika, tallensi lauluillaan tuntuja siltä maaseudulta, jonne useimpien ensi ja toisen polven kaupunkilaisten unelmat ovat iskelmien myötä palautuneet, Nurmio oli paljasjalkainen helsinkiläinen: ehkäpä aivan ensi kertoja koko kansa otti omakseen todenteolla kaupunkilaisen iskelmän.

	Tuomari Nurmio esiintyy.

25-vuotisen levytyksissä ikuistetun kauden Nurmio on aina ollut ehdoton ja pelkäämätön: vaikeat aiheet tai yhteiskunnallisesti veitsenterävät kommentit - aina monimielisesti ja viistosti esitettyinä - ovat olleet hänen ominta kotikenttäänsä sekä yksittäisissä kappaleissa, esiintyjänä, mainioiden yhtyeiden johtajana ja tietysti albumeissa, jotka kuuluvat suomalaisen rokin suurimpiin: Kohdusta hautaan, Maailmanpyörä palaa, Lasten mehuhetki, Punainen planeetta, Käytettyä rakkautta, Kuu, Karaokekuningas, Tanssipalatsi, Luuta ja nahkaa... Kun Nurmio 2003 sai Eino Leinon seuran palkinnon, perusteissa korostettiin hänen toteuttaneen rocklyriikkaa "ilman että lyriikkaa tarvitsee varustaa lainausmerkeissä". Aivan erityisen maininnan ansaitsee se eräänlainen musiikkiteatteri, jota Nurmion monet kokoonpanot ovat merkinneet: hän on - aina kuitenkin musiikin ehdoilla - verraton roolihahmojen hahmottelija, koominen kommentaattori ja identiteettipelien pyörittäjä - tuomarin titteli sentään on lopultakin myös aito, vuosikertaa 1983.