Erik Bruunin suunnittelemassa tuhannen markan setelissä kuusi lokkia lentää Suomenlinnan Kuninkaanportin edustalla. Severi Parkon mukaan kuva viittaa lennokkaaseen kauneuteen ja isänmaan graniittiseen kamaraan. Se voi myös olla muistutus Suomen historiasta, toisaalta maan itsenäisyydestä ja vapaudesta ja toisaalta yhteyksistä Eurooppaan.

Taideteollisuuden taustalla on aina ollut raha. Hyväntahtoiset ruukinpatruunat ja lasi- ja puuvillatehtaiden johtajat edistivät suomalaista taideteollisuutta ja soivat taiteilijoille mahdollisuuden rohkeisiinkin kokeiluihin. Syntyi käsite ”finnish design” jolla ponnistettiin maailman tietoisuuteen.

	»		Lue myös Muotoilun 50-luku .
	»		Lue myös Muotoilun naiset - Gunnel Nyman, Nanny Still ja Saara Hopea

1980-luvulla rahamarkkinat vapautuivat ja elettiin huikea nousukausi. Noususuhdanne vaikutti myös taiteiden asemaan. Taiteesta tuli kauppatavaraa. Taidekauppa ja galleriat kukoistivat ennennäkemättömällä tavalla ja teosten hinnat nousivat pilviin. Pankit, vakuutuslaitokset ja yksityiset yritykset hankkivat taidetta kokoelmiinsa sijoituksena. Taiteen keräilystä tuli suosittu ja kiinnostava harrastus ja syntyi merkittäviä kotimaisen ja ulkomaisen taiteen kokoelmia.

Maalari Carolus Enckell kirjoitti vuonna 1988 että modernismista siirryttiin aikakauteen, jossa taloudellisesta menestymisestä tuli ainoa arvon määre. Taideteokset muuttuivat arvopapereiksi, joilla keinoteltiin. Vaikka taiteen harrastaminen lisääntyikin räjähdysmäisesti, korostui 1980-luvulla taiteen rahallisen arvon ja ymmärryksen välinen ristiriita.

Pentti Kouri alkoi aktiivisesti kerätä taidetta 1980-luvun puolivälissä. Pentti Kouri kuvaa taiteen keräämisen alkamista seuraavasti: ” Halusin tavallaan toteuttaa itseäni ja tehdä oman kontribuutioni taiteeseen, kerätä kokoelman keskeisiä taideteoksia, joista tulee minun taiteellinen näkemykseni. Ensimmäisessä vaiheessa koin valtavan innostuksen, olin melkein kuin rakastunut taiteeseen. Silloin ostin hyvin paljon, ja lopulta taidetta oli niin paljon, ettei se mahtunut minnekään. Taide oli varastoissa, enkä pystynyt edes näkemään sitä. Sen jälkeen kun tulivat nämä 90-luvun vaikeudet, pysähdyin miettimään monia asioita uudesta näkökulmasta. Siinä vaiheessa alkoi korostua se, että taide on tapa elää, se on tapa kokea ja nähdä taide kaikessa.”.

Monilla taiteen ostajilla ei ollut mitään sisäistä näkemystä taiteesta, vaan taidetta ostettiin jälleenmyyntiarvon vuoksi. Severi Parko on todennut, että taide ja taideteollisuuden tuotteet ovat aina olleet kauppatavaraa, mutta 1980-luvun hulluina vuosina rahan mahti tuli näkyvämmäksi kuin aikaisemmin.

Kulutus lisääntyi kun usko jatkuvaan kasvuun oli vahva. Myös muotoilualalla jotkut hyötyivät tästä. Ei osattu aavistaa, että talous romahtaisi ja joukkotyöttömyydestä tulisi koko yhteiskuntaa leimaava pysyvä ilmiö.

Pentti Kourin kuudenkymmenen teoksen kokoelmalle kävi kuitenkin lopulta hyvin: värikkäiden vaiheiden jälkeen kokoelma siirtyi Postipankin omistuksesta osaksi nykytaiteen museo Kiasman kokoelmaa vuonna 1997.