Aleksis Kiven patsas Teematarinat
Seitsemän veljestä

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on keskeinen, ehkä tärkein romaani Suomen kirjallisuushistoriassa.
Se on ensimmäinen suomenkielinen romaani, suomalaisen romaaniperinteen paaluttaja ja teos, joka on edelleen eräänlainen mittakeppi kirjallisuudessamme.

Kuva: Kokoelma TV2/Arja Lento
Aleksis Kiven patsas Kansallisteatterin edessä.

Teoksen syntyvaiheet

Seitsemän veljestä ilmestyi keväällä 1870 Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisemassa Novellikirjastossa. Aleksis Kiven kirjeiden ja hänet tunteneiden muistojen perusteella on arvioitu, että romaanin aihe oli Kivellä mielessä ja työn alla koko 1860-luvun.

Aloittelevana kirjailijana Kivellä oli nostetta ja tukijoita. Hän voitti kirjallisuuden valtionpalkinnon Nummisuutareilla 1865 ja jo 1867 oli uutta novellia mainostettu nimellä "Seittemän miestä."

August Ahlqvist. Kuva: SKS.
August Ahlqvist
Kun Seitsemän veljestä sitten ilmestyi, arvovaltainen kriitikko August Ahlqvist teilasi sen täydellisesti Finlands Allmänna Tidningenin arvostelussaan. Ahlqvist oli suomen kielen ja kirjallisuuden professori, suomen kielen uudistaja ja kääntäjä, jolla oli suuri vaikutusvalta ajan kirjallisissa piireissä. Aleksis Kivi oli Ahlqvistin erityisen kritiikin kohteena ensimmäisestä runokokoelmastaan lähtien ja hänen kritiikkinsä kohdistui teosten ohella myös itse kirjailijaan. Seitsemässä veljeksessä Ahlqvist tuomitsi erityisesti Kiven kielen ja murteen. Lisäksi häntä kauhistutti Kiven kuva suomalaisesta rahvaasta, joka ei ollut tarpeeksi ylevää, siveellistä ja ihanteellista.

August Ahlqvistin painoarvo pelästytti Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja se jäädytti Seitsemän veljeksen painatussunnitelman kolmeksi vuodeksi.

Murskaava kritiikki oli Kivelle raskas isku. Hän oli kärsinyt pitkään pahenevista alkoholi- ja mielenterveysongelmista. Syksyllä 1870 Kivijoutui psykoosiin ja kuljetettiin Helsingin uuteen klinikkaan Unioninkadun varrelle. Myöhemmin häntä hoidettiin Lapinlahden sairaalassa, josta hän siirtyi hoidettvaksi veljensä luo Tuusulaan. Kivi kuoli uudenvuoden aattona 1873 38-vuotiaana.

Psykiatri Kalle Achté on tulkinnut Kiven sairautta sekä henkilöhistoriallisten tietojen että säilyneiden sairaskertomusten avulla. Hänen arvionsa mukaan Kivi sairastui klassiseen skitsofreniaan, jonka taustalla olivat perinnöllinen alttius, epäsuotuisat olosuhteet eri elämänvaiheissa, voimakkaat ahdistuskohtaukset ja lopulta psykoosin laukaisevana tekijänä Ahlqvistin murskatuomio ja Seitsemän veljeksen ym- pärille syntynyt hiljaisuus, jonka Kivi koki täydellisenä hylkäämisenä.

Seitsemän veljestä alkoi Kiven muun tuotannon ohella vähitellen nousta klassikkoasemaan. Suomalaiset teatterit löysivät Kiven näytelmät ja mm. Eino Leino ja Volter Kilpi pitivät Seitsemää veljestä kirjallisena esikuvanaan.

Kuva: SKS
Forsellesin piirros (piirretty kuolleen Kiven kasvoista).

Kansankuvaus ja kansanvalistus

Seitsemän veljestä on varmaankin Suomen kirjallisuushistorian tutkituin ja tulkituin teos. Kirjaa on usein tulkittu rinnan Kiven elämänvaiheiden kanssa ja niistä on etsitty yhtäläisyyksiä.

Ainakin teoksen syntyajankohta on huomionarvoinen. Kivi kuvaa esi-industrialistista talonpoikaiskulttuuria, "Suomea ennen Snellmania." Seitsemässä veljeksessä kansantavat, kansanuskomukset ja kansanrunous elävät tekstin lomassa itsestäänselvinä asioina ilman että niitä alleviivattaisiin.

Teoksen syntyvaiheet ovat kiinnostaneet tutkijoita ja ne on pyritty rekonstruoimaan ainakin kolmesti; Viljo Tarkiainen väitöskirjassaan 1910, Alex Matson Romaanitaiteessaan 1947 ja Matti Kuusi tekstikriittisestä näkökulmasta käsin 1984. Kuusi on analyysissaan tullut tulokseen, että luku XII syntyi viimeiseksi. Kirjan viimeistä, XIV lukua on usein pidetty liian sovinnollisena, veljesten luovuttamisen kuvauksena. Luku XII on kuitenkin todellisen kunnostautumisen kuvaus ja ahkeruuden ylistys. Matti Kuusi tulkitsee, että joku Kiven ateljeekriitikoista neuvoi Kiveä lisäämään kirjaan kansanvalistuksellisia aineksia. Luvun ilottomuus, nälkävuosien ja ahdingon kuvaus on Kuusen mukaan kuvaus Kiven omasta vaikeutuvasta elämäntilanteesta. Kivi tiesi millaisen virityksen luku XII olisi vaatinut, mutta ei voimiensa ehtymisen takia kyennyt sitä tekemään.

Kuva: kokoelma SKS
Raalan kartano Nurmijärvellä, todennäköisesti Seitsemän veljeksen "Viertolan" esikuva.

Seitsemän veljeksen luonnonkuvaus

Aleksis Kiven välitön luonnonkuvaus poikkesi 1800-luvun kirjallisuuden romanttisesta perinteestä, jossa maiseman tarkastelutapaan vaikuttivat maalaustaiteen ihanteet. 1800-luvun loppupuolella koskematon luonto ilman ihmisen ja kulttuurin jättämiä jälkiä ei ollut välttämättä kaunis, viljelty maa oli kauniimpi maisema. Aleksis Kivi vaikutti Runebergin ja Topeliuksen ohella siihen, että "metsäystävyydestä" tuli osa suomalaisen kirjallisuuden perinnettä.

Pertti Lassilan mukaan Kiven luontokuvauksesta tekee poikkeuksellisen se, että siitä puuttuvat "filosofia, ideologia, aate, maailmankuva, tarkoituksellisuus." Metsä kuvataan vapaana tilana, usein avarana ja korkeana, mutta samalla se on turvapaikka, kohtu, kehto ja hauta. Onnentila näyttäytyy veljeksille metsäneläimen elämänä. Oravainen sammalhuoneessaan elelee vapaana, mutta turvassa, katsellen maailmaa korkeuksistansa, suojassa ansoilta ja Hallin hampaalta - esimerkiksi purevalta kritiikiltä.

Seitsemässä veljeksessä luonto saa myös persoonamuodon. Kun nälkävuosien halla vei Impivaarankin viljan "kerranpa tuuli äkisti viskautui pohjoseen, sieltä liehtoi hän tuimasti pitkän suvisen päivän ja saattoi illan viileäksi, koleaksi. Väsymättä hän liehtoi, kunnes viimein illan tullessa hän vaikeni ja vaipui lepoon."

Seitsemän veljestä -kansilehti.
Seitsemän veljestä -kansilehti. Kuvitus Akseli Gallen-Kallela.

Seitsemän veljeksen naiskuvat

Seitsemän veljestä on romaani miehistä, naisia on vain marginaalissa ja aina suhteessa miehiin. Naiskuvien ohuutta ja vähäisyyttä on useissa tutkimuksissa pidetty osoituksena Kiven kokemattomuudesta ja estyneestä suhteesta naisiin.

Kansanrunouden tutkija Satu Apo kuitenkin pitää Seitsemää veljestä selkeänä talonpoikaiskulttuurin kuvauksena myös avioliiton osalta: "Se että kulttuurianalyyttistä näkökulmaa ei ole sovellettu Kiven tuotannon eikä hänen persoonallisuutensa tarkasteluun johtunee siitä, että tutkijat ovat mieltäneet suomalaisen esi-industrialistisen talonpoikaiskulttuurin omansa kaltaiseksi ja projisoineet sinne keskiluokkaiseen ja kaupunkilaiseen elämänmuotoon kuuluvia käsityksiä miehistä ja naisista, avioliitosta ja perheestä, seksistä ja rakkaudesta." Romanttinen rakkaus tai erotiikka eivät olleet talonpoikaisyhteisön avioliittoja saneleva tekijä, vaan aviovaimon parhaina ominaisuuksina pidettiin työteliäisyyttä, säästäväisyyttä ja vankkaa ruumiinrakennetta. Silti Aapon tunnettu haaveilu aitan polulla astelevasta ehtiväisestä emännästä on, vaikkakin kuvaa talonpoikaista emäntäihannetta, myös ironinen tuohon aikaan vielä laiskoja ja saamattomia veljeksiä kohtaan.

Kun veljekset avioituvat, on heidän vaimonsa kuvattu kirjan viimeisessä luvussa tiettyjen naistyyppien edustajina. Laurin ja Timon vaimot, Kuokkalan kaksostyttäret ovat tummia ja kiukkuisia, Timon vaimo "tukevarintainen, keikkanokkainen ja ruskeanahkainen töpsä", kun taas Tuomaksen vaimo Härkämäen tytär edusti vakavaa, lempeää, mutta riuskaa naisihannetta.

Ainoa tarkemmin kuvattu nainen Seitsemässä veljeksessä on Eeron vaimo, Seunalan Anna, josta muodostuukin hyvin monisäikeinen kuva. Annaa on useissa tulkinnoissa pidetty madonnamaisena haavenaisena, vaikka itse asiassa hän vaikuttaa melko huonosti maailmaan sopeutuvalta, alakuloon taipuvaiselta ihmiseltä, joka emäntänä oli epävarma tai passiivinen. Lastenpsykiatri Ilona Luoma, joka on väitellyt äidin masennuksen vaikutuksista lapseen, pitää sunnuntai-illan kuvausta Vuohenkalman torpassa kuvauksena äidin masentuneisuudesta. Anna on yksin kotona ja juttelee ja laulaa vauvalleen. Laulun sisältö "Sydämeni laulu" on kansanrunoistakin tuttua kuolemankaipuuta, kuoleman läheisyydessä olemista. Annan suhde lapseensa on silti rakastava ja lapsi tuottaa hänelle iloa ja riemua. Näin on Aleksis Kiven tuotannossa yleisemminkin, äidin ja lapsen suhde on ihmissuhteista läheisin.

Artikkelin lähteet

Achté Kalle: Syksystä jouluun
Aleksis Kivi psykiatrin silmin.
Otava 1982

Aleksis Kiven maailmasta. Esseitä ja tutkielmia
Toim. Markku Envall
SKS 1984

Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä
Otava

Lassila Pertti: Keisarin kankurit
Yliopistopaino 2002

Luoma Ilona: Oliko Seunalan Annan alakulo tyypillistä äidin masennusta?
Helsingin sanomat Vieraskynä 25.6.2004

Meri Veijo: Aleksis Stenvallin elämä
Otava 1975

Tarkiainen Viljo: Aleksis Kivi. Elämä ja tuotanto.
WSOY 1984 (V. Tarkiainen 1915)

Anna Korhonen

» Alkuun

Seitsemän veljestä

Seitsemän veljeksen tulkintoja
Kehystarinat
Sivun sisältö

» Teoksen syntyvaiheet
» Kansankuvaus ja kansanvalistus
» Seitsemän veljeksen luonnonkuvaus
» Seitsemän veljeksen naiskuvat
» Artikkelin lähteet
Teematarinat

» Suomalaisen elokuvan nousu
Seitsemän veljestä
Pikkutarinat

» Kiasma
» Naissäveltäjät






| Lähetä sivu tuttavallesi