Amerikkalainen arkkitehti Steven Holl voitti uuden nykytaiteen museon rakennuksesta käydyn arkkitehtikilpailun vuonna 1993. Hollin suunnitelma sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta kun museo avattiin, tuli siitä suosittu nähtävyys ja kohtauspaikka. Museota markkinoitiinkin kaupunkilaisten yhteisenä olohuoneena. Nykytaiteen museo Kiasmassa esitellään suomalaista ja ulkomaista taidetta vuodesta 1960 eteenpäin. Lisäksi Kiasma on erikoistunut monitaiteellisiin taide-, tanssi-, musiikki-, media-, ja elokuvaproduktioihin.

	Kiasma

Sana museo viittaa muusiin, tieteiden ja taiteiden innoittajiin, joiden isä antiikin taruston mukaan oli Zeus ja äiti Mnemosyne eli muisti. Nykytaiteen museon johtaja Tuula Arkio on kirjoittanut, että ”vasta yhdessä taideteosten kanssa rakennuksesta tulee museo”. Nykytaiteen museo Kiasma suunniteltiin kuitenkin erityisesti nykytaiteen museoksi, ja sen arkkitehtuurissa on viitteitä museohistoriaan.

Steven Holl on itse kuvannut museorakennusta ”liikkeeksi tilassa”. Rakennus johdattaa kulkijaa tilasta toiseen, houkuttelee eteenpäin. Näyttelytilat muodostavat kaartuvia sarjoja, joissa oviaukosta toiseen on näköyhteys. Kiertyvät portaat ja kaartuva kulkuluiska tarjoavat uudenlaisia näköaloja sisätilaan. Hollin mukaan rakennuksen tarkoituksena on tarjota erilaisia tilallisia kokemuksia. Myös nykytaiteen vaatimukset pyrittiin ottamaan suunnittelussa huomioon. Museossa on hiljaisia, suljettuja tiloja töille, jotka vaativat sitä; laajempia saleja joissa teokset voivat ikään kuin keskustella keskenään.

	Kiasma. Kuva: Touko Yrttimaa

Kiasma sijaitsee Helsingin kiistanalaisimmalla paikalla Töölönlahden etelärannalla. Töölönlahden aluetta on suunniteltu 1920-luvulta lähtien. Kiasman rakentamisen jälkeen kiivasta keskustelua on käyty vanhojen rautatiemakasiinien suojelusta ja musiikkitalon rakentamisesta.

Myös kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen veistämän Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan (1954-60) kohtalo uuden museorakennuksen rinnalla oli monien mielestä ongelmallinen. Kävi kuitenkin niin, että Mannerheimin patsas sai Kiasmasta sitä korostavan taustan ja peilin. Pekka Suhonen on kirjoittanut että Kiasman valmistumisen jälkeen kävi ilmeiseksi se, miten arkkitehtonisesti tyhjä Kiasman tontti oli ollut. Ennen hiukan orpona risteyksen sivulla seissyt Mannerheimin patsas liittyy nykyisin visuaalisesti sekä Kiasmaan että eduskuntataloon.

	Kiasma. Kuva: Touko Yrttimaa

Tutkija Anne Stenros pohtii Kiasman asemaa monumenttina artikkelissaan ”Kaupunki kokemuksena: tapahtumia ja monumentteja”. Hän toteaa, ettei ”Kiasman itsensä luoma kaupunkirakenteellinen vaikutus ole kovin merkittävä, mutta sen vaikutus Töölönrannan alueen rakentamiseen ja tulevaisuuteen voi olla kauaskantoinen”.

Arkkitehti Alvar Aalto on esittänyt vaatimuksen monumenttirakennusten esimerkillisyydestä. ”Julkisen rakennuksen kaikkein tärkeimpiä tehtäviä on, että se on esimerkkinä profaanirakennuksille, siis asunnoille ja asuntoryhmittymille. Siinäkin suhteessa meillä näkyy tottumattomuus julkisiin rakennuksiin, että niissä pyritään originaliteettiin, joka sinänsä ei ole väärin, päinvastoin hyväksi, mutta joka hyvin usein liukuu sellaiselle alueelle, että julkinen rakennus poikkeaa yhteiskunnasta eikä ole esimerkkinä.”

Kiasma onkin nähty irrallisena kappaleena Helsingin keskustassa. Varsinkin suunnittelu- ja rakennusvaiheessa sen liittymistä kaupunkirakenteeseen epäiltiin voimakkaasti. Arkkitehti Juha Leiviskä kritisoi sitä, että Kiasma on irrallinen osa kaupunkirakennetta. Hän pitää Kiasmaa rakennuksena erilaisen arkkitehtuurikulttuurin tuotteena. Rakennus on yksittäinen teos eikä näin liity kaupunkikuvaan. Pohjoismaissa on pyritty suunnittelemaan yhtenäisiä kaupunkinäkymiä.

Anna Kortelainen rinnastaa artikkelissaan ”Loistava tuote!” mielenkiintoisella tavalla tavaratalon ja museon. Kortelainen kuvaa tavaratalon ja museon yhteistä historiaa 1800-luvulta lähtien: esineiden esillepanossa ja rakennusten ja näyttelyiden tekniikassa.

”Tavaratalossa jokaisella osastolla oli ”leader item”, parhaalle paikalle asetettu, erityisen houkutteleva tuote, joka saneli tilan muun näytteillepanon. Näin rakentui ja rakentuu edelleen monen museosalin perusilme” kirjoittaa Kortelainen. Kortelainen jatkaa että tavaratalossa asiakas vaeltelee tyytyväisenä hyräellen taustamusiikkia, tuotteita katsellen. Sama henkilö muuttuu kuitenkin happamaksi, kaikkitietäväksi asiantuntijaksi museoon astuessaan: en osta tätä! hän huudahtaa mielessään.

Tuotteiden yksilöllisyyteen tai originaliteettiin ei tavaratalossa juuri kiinnitetä huomiota, mutta museon taideteokset synnyttävät helposti kiivasta kritiikkiä ja epäluuloa. ”Myyntiartikkeleita on liian vähän: minimalismi ahdistaa, valikoimaa pitää olla – vai onko tavara loppumassa maailmasta? Myyntiartikkelit ovat liian suuria – ”eihän nämä mahdu edes mihinkään kotiin”, Kortelainen polemisoi katsojien reaktioita.

Kortelainen painottaakin eläytymisen taitoa suhteessa taiteeseen: on avattava silmänsä ja annettava aisteille aikaa kokea.

	Kiasma. Kuva: Touko Yrttimaa

”Taideteos tulee olevaksi vasta kohtaamisessa, ja teoksen merkitys syntyy yleisön ja teoksen vuorovaikutuksessa. Taiteilijan intention välittyminen ei enää yksin takaa teoksen ymmärtämistä. Katsoja haastetaan monin tavoin osallistumaan taidekokemukseen.” on Tuula Karjalainen puolestaan kirjoittanut. Nykytaide on Kiasmassa sekä ihastuttanut että vihastuttanut katsojia ja kävijöitä vuosien varrella. Kokoelmien tehtävänä ei olekaan miellyttää kaikkia, vaan herättää keskustelua, tunteita ja peilata sen ajan ilmiöitä jossa me elämme.

Aurasmaa, Anne 1999. Olipa kerran Kiasma. Muistimatka museon historiaan. Otava, Helsinki.

Steven Holl/ Museum of Contemporary Art/ Helsinki. Photo Jussi Tiainen. Text Pekka Suhonen, Steven Holl et al.. Rakennustieto oy. Helsinki 1997.

Arkkitehti 6 B *1998. Vol. 95. Helsinki.

Vihinen, Pauliina toim. Piirrän talon – piirrän kaupungin. Arkki 18. Rakennustieto. Tampere 2001.

Rakastaa, ei rakasta...Kokoelmien valitut. Love me or leave me. Favourites from the Collections. 3.4.2004-27.2.2005. Toim. Harri Kalha et al. Nykytaiteen museon julkaisuja 93/ 2004. Helsinki