Säveltäjä Aarre Merikanto syntyi 12.6.1893. Hänen isänsä oli säveltäjä-urkuri Oskar Merikanto (1868-1924). Aarre sävelsi 18-vuotiaana vuonna 1912 ensimmäisen oopperansa Helena Jalmar Finnen librettoon.
Merikanto opiskeli Leipzigissa vuosina 1912-14
Max Regerin johdolla, ja palattuaan Suomeen
Merikannolla oli Helsingissä ensimmäinen sävellyskonsertti 10.11.1914.

Konsertti sai niin innostuneen vastaanoton, että se uusittiin muutaman päivän päästä.
Merikanto jatkoi sävellysopintojaan Moskovassa vuonna 1915 Sergei Vasilenkon johdolla.
Vuonna 1918 Merikanto osallistui vapaussotaan ja jäi punaisten vangiksi. Merikannon kolmannesta sävellyskonsertista 30.11.1918 lähtien hänen musiikkinsa sai pääosin erittäin tylyn ja ymmärtämättömän vastaanoton. Joko teokset jäivät täysin esittämättä - surullisimpana esimerkkinä Merikannon pääteos Juha-ooppera (1920-22) – tai ne saivat vastaansa happaman välinpitämättömän kritiikin.

Tästä kaikesta huolimatta Aarre Merikanto sävelsi 1920-luvun kuluessa komean sarjan kypsän omaperäisiä teoksia, joiden on nähty muodostavan yhdessä Väinö Raition (1891-1945) ja Ernest Pingoudin (1887-1942) samanaikaisen tuotannon kanssa ensimmäisen suomalaisen modernismin aallon musiikissa. Merikannon tärkeimpiä 1920-luvun teoksia ovat orkesteriteokset Fantasia (1923), Pan (1924), Sinfoninen harjoitelma (1928) ja Notturno (1929), sekä Ekho (1922) sopraanolle ja orkesterille, Viulukonsertto nro 2 (1925) ja Schott-kustantamon palkitsema Konsertto yhdeksälle soittimelle (1925).

	»		Ernst Pingoudin taiteilijaesittely

1930-luvun alusta Merikannon sävellystyyli muuttuu vähemmän radikaaliksi ja tutumpiin sävellyskonventioihin tyytyväksi. Syitä voi olla useita: frustraatio ja kriisi torjutuksi ja hylätyksi tulemisen johdosta, 1920-luvun lopulla alkanut morfiinin käyttö, yleinen ajan hengen muuttuminen konservatiivisempaan suuntaan 1930-luvulla.

Viime vuosina on Aarre Merikannon 1920-luvun jälkeinen tuotanto kokenut uudelleenarvioinnin, ja sieltä on löytynyt useita mainion musikanttisia teoksia, kuten uudet korkeatasoiset levytykset todistavat. Näistä teoksista voisi mainita Pianokonsertot nro 2 (1935-37) ja nro 3 (1955), sekä Scherzo (1937) orkesterille.

Aarre Merikanto oli sävellyksen professorina Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1951 kuolemaansa saakka. Merikannon johdolla ovat sävellystä opiskelleet mm. Einojuhani Rautavaara, Aulis Sallinen, Usko Meriläinen ja Paavo Heininen.

Aarre Merikanto kuoli 28.9.1958.

Tuotanto/Ura

Virkoja

1936-1951 Helsingin konservatorion/Sibelius-Akatemian musiikinteorian opettaja
1951-1958 Sibelius-Akatemian sävellyksen professori

Keskeisimpiä orkesteriteoksia

3 sinfoniaa (1914-1916, 1918, 1952-1953)
Lemminkäinen, 1916
Kamarikonsertto [ns. Schott-konsertto]
Pan, 1924
Notturno, 1928
Partita orkesterille, 1927-1931 /siinä Largo misterioso
Sinfoninen harjoitelma orkesterille, 1928 /Paavo Heinisen rekonstruktio 1981
Andante religioso, 1933
Intrada, 1936

Teoksia orkesterille ja soolosoittimelle

Pianokonsertto nro 1, 1913
Pianokonsertto nro 2, 1937
Pianokonsertto nro 3, 1955
Viulukonsertto nro 1, 1916
Viulukonsertto nro 2, 1925
Viulukonsertto nro 3, 1931
Viulukonsertto nro 4, 1954
Sellokonsertto nro 1, 1919
Sellokonsertto nro 2, 1941-1944
Serenadi sellolle ja jousille, 1914
Konserttikappale sellolle ja kamariorkesterille, 1926

Näyttämöteoksia

pienoisooppera Helena, 1912
ooppera Juha, 1921/1922/1923

Kamarimusiikkia

Jousikvartetto, 1913
Pianotrio, 1917
Nonetto, 1926
Partita, 1936
Jousikvartetto, 1939

Vokaaliteoksia

Ukri, 1938-1943 mieskuorolle ja orkesterille Eino Leinon tekstiin
Hellaan laakerit, 1947 Aale Tynnin tekstiin
Tuhma, 1956 Toivo Lyyn tekstiin
Genesis, 1956 Toivo Lyyn tekstiin
orkesterilaulut Syyssonetti ja Ekho, 1922 V. A. Koskenniemen teksteihin

yksinlauluja

Kirjavinkit

Otonkoski, Lauri: Aarre Merikanto. Finnish Music Information Center, 1997.

Salmenhaara, Erkki: Uuden musiikin kynnyksellä: 1907-1958. Teoksessa Suomen musiikin historia 3 / toim. Liisa Aroheimo-Marvia & al. WSOY 1996.

Heikinheimo, Seppo: Aarre Merikanto: säveltäjänkohtalo itsenäisessä Suomessa. WSOY 1985.

Muuta

Säveltäjä Oskar Merikannon poika, kuvanveistäjä Ukri Merikannon isä

Lähteet

Seppo Heikinheimo: Aarre Merikanto. Säveltäjäkohtalo itsenäisessä Suomessa. WSOY 1985.
Lauri Otonkoski: Aarre Merikanto. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 1997.