Mika Waltarin esikoisromaani Suuri illusioni ilmestyi 1928. Siinä 20-vuotias Waltari kuvasi sukupolvensa kaupunkilaisen nuorison elämänhurmiota, johon kuului myös hiven kyynisyyttä ja kyllästyneisyyttä. Waltari liikkui tulenkantajien ryhmässä ja hänen runokokoelmansa, yhdessä Olavi Laurin (Olavi Paavolainen) kanssa julkaistu Valtatiet (1928), kuvasi tulenkantajille tyypillisiä teemoja; koneromantiikkaa, suurkaupunkien hurmaa ja kaukaisten maiden kaipuuta.

1920- ja 30-luvun tuotannossaan Mika Waltari oli Helsingin kuvaaja. Waltari oli kolmannen polven helsinkiläinen ja hän sijoitti romaaninsa Appelsiininsiemen ja Surun ja ilon kaupunki Helsingin kantakaupunkiin. Helsingin kuva laajeni romaanitrilogiassa, joka on julkaistu yhteisnimellä Isästä poikaan (Mies ja haave 1933, Sielu ja liekki 1934, Palava nuoruus 1935.) Trilogiassa hän kuvaa oman sukunsa miesten vaiheiden kautta yksilön kehityskaarta, suomalaisen sivistyneistön kehitystä ja Helsingin muutosta.

Hauskaa ja kiehtovaa Helsinki-kuvausta on myös Waltarin Komisario Palmu -sarjassa, joista ensimmäinen Kuka murhasi rouva Skrofin ilmestyi 1939. Palmujen klassikoasemaa ovat lisänneet Matti Kassilan ohjaamat neljä elokuvaa, unohtumattomana Palmuna Joel Rinne.

Mika Waltarin kirjailijanuraa leimasi valtava tuotteliaisuus. Julkaisuvauhtiaan peitelläkseen hän kirjoitti osan tuotannostaan salanimillä. Romaanien, pienoisromaanien, salapoliisikirjojen, näytelmien ja lastenkirjojen lisäksi hän kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia, runoja, lehtiartikkeleita, opaskirjan aloitteleville kirjailijoille (Haluatko kirjailijaksi, 1935) sekä tekstit sarjakuvaan Kieku ja Kaiku.

Sodan jälkeen Waltarin tuotannossa tapahtui käänne. Heti sodan jälkeen 1945 hän kirjoitti romaaninsa Sinuhe, egyptiläinen, joka oli ensimmäinen Waltarin suurista, historiallisita romaaneista. Lääkäri Sinuhen tarina tapahtuu Egyptissä 1300-luvulla eKr, mutta romaania on aina luettu vertauskuvana toisesta maailmansodasta. Waltarin tuotantoa laajasti tutkinut ja tulkinnut Markku Envall nimittää Sinuhea toisen maailmansodan kaleidoskooppikuvaksi. Siinä esiintyvät rinnastukset on pirstottu historiallisten tosiasioiden sekaan; " -ainekset ovat tuttuja, mutta niiden järjestys, kokonaiskuvio vieras."

Waltari on kertonut Kirjailijan muistelmissa, että Saarnaajan kirja oli yksi Sinuhen tärkeimpiä innoittajia. Saarnaajassa toistuva ajatus "ei mitään uutta auringon alla" on usein tulkittu myös Sinuhen keskeiseksi sanomaksi. Markku Envall on Sinuhe-tulkinnassaan osoittanut, että Sinuhessakin käsitellään Waltarin pääteemaa, todellisen maailman ja aatteellisten pyrkimysten välistä ristiriitaa. Muutoksen mahdollisuus on Sinuhessa läsnä aatteiden tasolla. Vaikka faarao Ekhnatonin tuoma uusi uskonto kaatuukin, jää jotain veljeyden ja tasa-arvoisuuden sanomasta kytemään ihmisten mieliin.

Sinuhe egyptiläinen toi Waltarille myös kansainvälistä kuuluisuutta, ei vähiten sen takia, että siitä tehtiin Hollywood-elokuva.

	»		Lue pikkutarina Sinuhe egyptiläisestä

Waltari kirjoitti Sinuhen kirjoittamisvaiheista myös kuvitteellisen päiväkirjaromaanin Neljä päivänlaskua. Kirja kertoo entisestä naulakauppiaasta, joka kirjoittaa kirjaa egyptiläisistä ja kulkee matkoillaan etsimässä kadonnutta sydäntään. Sadunomaisia aineksia sisältävä tarina on varustettu alaviitteillä, joissa kriittinen tutkija kommentoi tekstissä ilmeneviä epätäsmällisyyksiä. Pikkutarkoissa alaviitteissä Waltari ironisoi romaaneista tehtyjä kriittisiä laitoksia ja kritiikkiä ylipäänsä.

Kuisma Korhonen kirjoittaa artikkelissaan teoksessa Kirjojen Suomi, että Neljä päivänlaskua on Waltarin tuotanto pienoiskoossa, se sisältää aineksia Waltarin tuotannon kaikista lajeista. Teos on historialliseksi romaaniksi naamioitunut pienoisromaani, siinä on sadun ja kauhunovellien elementtejä, tarina kolmijalkaista miestä esittävästä taulusta liittyy Waltarin kuvataidetta käsitteleviin esseisiin, eläinten riimitellyt laulut taas Kieku ja kaiku -sarjakuviin.

Sinuhe egyptiläisen jälkeen Waltari kirjoitti seitsemän muuta eri aikakausille sijoittuvaa historiallista romaania. Ne kaikki kuvaavat jotain historiallista murroskohtaa, vanhan aikakauden loppumista ja uuden alkamista. Historiallisista tapahtumista Waltari etsi yhtymäkohtia nykyaikaan. Kaikkien teosten minäkertoja on kuvitteellinen, useat sivuhenkilöt historiallisia henkilöitä. Markku Envallin mukaan kaikissa Waltarin historiallisissa romaaneissa toistuu idealismin ja realismin välinen jännitteinen ristiriita. Ihmisen etsintä, mystiikka ja uskonto ovat teosten teemoja.

Mika Waltari kirjoitti myös useita pienoisromaaneja. Laajojen historiallisten romaanien vastapainoksi Waltaria kiehtoi pienoisromaanien tiivis muoto. Pienoisromaaninsa Waltari yleensä sijoitti omaan aikaansa ja tutki niissä ihmismielen pimeää puolta.

Mika Waltarista ei ole kirjoitettu elämäkertaa. 1970-luvun alussa hän antoi Ritva Haavikolle laajan haastattelujen sarjan, josta on työstetty muistelmateos Kirjailijan muistelmia.

Envall Marku: Suuri illusionisti. Mika Waltarin romaanit
WSOY 1994

Kirjojen Suomi
toim. Juhani Salokannel
Otava 1996

Mika Waltari - mielikuvituksen jättiläinen
toim. Ritva Haavikko
WSOY 1982

Waltari Mika: Kirjailijan muistelmat
toim. Ritva Haavikko
WSOY 1980

Tuotanto/Ura

Teoksia

Suuri illusioni, 1928
Appelsiininsiemen, 1931
Vieras mies tuli taloon, 1937
Kuka murhasi rouva Skrofin?, 1939
Tanssi yli hautojen, 1944
Sinuhe Egyptiläinen, 1945
Mikael Karvajalka, 1948
Mikael Hakim, 1949
Johannes Angelos, 1952
Turms Kuolematon, 1955
Feliks onnellinen, 1958
Koiranheisipuu, 1961
Ihmiskunnan viholliset, 1964

Lisätietolinkit

	»		Mika Waltari - eurooppalainen

Kirjavinkit

Envall, Markku: Suuri illusionisti : Mika Waltarin romaanit. WSOY 1994.
Haavikko, Ritva (toim.): Mika Waltari - mielikuvituksen jättiläinen. WSOY 1982
Waltari, Mika: Kirjailijan muistelmia. WSOY 1980.

Muuta

Nimikkotaivaankappaleita: asteroidi n:o 4266 Mika Waltari, asteroidi n:o 4512 Sinuhe