Pentti Haanpää oli ammatiltaan niin kirjailija kuin yhteiskuntakriitikkokin. Hän on myös saanut itselleen aseman itsenäisen Suomen ainoana kirjailija, jonka teoksia kaikki kustantajat ovat kieltäytyneet julkaisemasta.

Haanpään aloitti kirjailijana voittamalla Nuoren Voiman liiton ja Panu-lehden kirjoituskilpailun. Esikoisteos, Maantietä pitkin ilmesyi kun Haanpää oli 20-vuotias nuorukainen. Kustantajat kiittivät kirjaa ja mainitsivat sen olevan erittäin kypsää tekstiä. Tulenkantajien nuortenryhmä kutsui Pentti Haanpään Helsinkiin, jossa hän herätti huomiota metsäläisellä pukeutumisellaan. Haanpää ei kuitenkaan ollut metsätyöläinen, vaikka tunsi tuonkin elämän varsin hyvin. Hän oli vanhin poika. Kirjallisuus kulki Pentti Haanpään suvussa. Isä Mikko Haanpää oli kirjoittanut kirjoja, samoin setä, ja isoisä Juho Haanpää oli valtiopäivämies, joka oli jopa Suomen kirjailijaliiton perustajia. Suvussa oli kaikkiaan monessa mukana sen aikaisessa yhteiskunnassa.

Pentti Haanpää jätti kansakoulun kesken - kahdesti. Vikaa hänen älyssään ei ollut, sillä koulua käydessään hän oli parhaita oppilaita. Pentti Haanpää kuului koululaitoksen vihaajiin. Hän piti sitä ensimmäisenä yksilöä alistavana laitoksena. Muiksi alistaviksi laitoksiksi hän nimesi armeijan, kirkon, oikeuslaitoksen, koko valtion sekä talousjärjestelmän. Haanpää kokee myös luonnon painavan ihmistä, mutta metsät ja vedet tarjoavat myös pakotien yhteiskunnan ikeestä. Haanpään kirjoituksissa ihminen, luonto ja yhteiskunta koitavat löytää tasapainoa ja vapautta.

Vuonna 1925 Haanpää oli armeijassa. Hän ei viihtynyt siellä ja palasi kirjoittamaan. Haanpää lähtökohta novellien ja romaanien kirjoittamisessa on, että täytyy epäillä niin yhteiskuntaa kuin koko elämääkin. Kuitenkin hänen kirjoituksensa kuvaavat maailmasta myös yllättäviä puolia, jotka ovat niin kohtalokkaita kuin humoristisiakin.

Laskettaessa koko Haanpään tuotantoa, sen sadoista noveleista syntyy ristiin ja rastiin kudottu tarina. Pentti Haanpää otti mallia amerikkalaisista novellisteista, esimerkiksi Jack Londonista. pentti Haanpään kirjoissa yhteiskunta saa osumia kritiikin muodossa ja muuten niissä seikkailevat niin joutilaat filosofiset elämäntarkkailijat kuin keplottelevat veijaritkin.

Haanpää eleli Piippolan Leskelässä kirjoittaen, urheillen ja pelaten korttia. Maistuipa Haanpäälle ajoittain myös viinakset. Hän myös reissani Itä- ja Pohjois-Suomessa. Matkat taittuivat kävellen, polkupyörällä tai linja-autolla. Kesällä 1930 hänen matkansa eteni Lapin tuntureille ja Petsamoon. Kulttuurivaliokunnan mukana Haanpää matkusti vuonna 1953 Kiinaan.

Pentti Haanpäästä ei kuitenkaan tullut suosittua ja omana aikanaan ylistettyä kansalliskirjailijaa. Kansalliskirjailijan viitan sijaan hänet nimitettiin 1930-luvulla toisinajattelijaksi, jonka teoksia ei edes julkaistu moneen vuoteen. Haanpää pysyi kuitenkin tiukasti linjassaan. Noitaympyrä-romaanissakin hän iskee entistä rumemmin puutavarayhtiöitä ja kapitalismia vastaan.

Kustantajat eivät ainoastaan jättäneet Haanpään romaaneja julkaisematta vaan estivät kaiken hänen materiaalinsa julkaisemisen. Käänne tapahtuu Sotakokemuksista kertovan romaani Korpisotaa (1940) aikaan. Vihdoin hänet hyväksyttiin yleisesti huomattavaksi kirjailijaksi.

Sodan jälkeen Haanpää muutti vaimonsa kanssa Leskelästä Piippolan kirkolle, missä vaimo hoiti osuuskassaa. Haanpää ei ollut paljon julkisuudessa. Toimittajien kysymyksiinkin vastauksena saattoi olla vain hiljaisuus tai muutama sana.

Pentti Haanpää hukkui Korpelaisen lähivesillä syysmyrskyssä 30. syyskuuta 1955, kaksi viikkoa ennen kuin olisi täyttänyt 50-vuotta. Vieläkään ei tiedetä oliko hukkuminen onnettomuus vai itsemurha.

Tuotanto/Ura

Teoksia

Kenttä ja kasarmi, 1928
Isännät ja isäntien varjot, 1935
Korpisotaa, 1940
Nykyaikaa, 1942
Yhdeksän miehen saappaat, 1945
Iisakki vähäpuheinen, 1953

Lisätietolinkit

	»		Pentti Haanpään seura
	»		Piippolan kunnan Haanpää-esittely

Kirjavinkit

Ahonen, Raimo: Pentti Haanpään maailma : valokuvia Kairanmaan kirjailijasta, hänen maisemastaan ja ihmisistään. Pohjoinen 1985.
Ervasti, Esko: Pentti Haanpää, kirjailija 1905-1955. Pentti Haanpään seura 1973.
Karonen, Vesa: Haanpään elämä. SKS 1985.
Kinnunen, Aarne: Haanpään pitkät varjot : Pentti Haanpään kertomataiteesta. Otava 1982.

Muuta

1940-luvulle asti kirjoitti teoksensa käsin ruutuvihkoihin

Kuoli hukkumalla Pyhännän Iso-Lamujärveen

Lähteet

Internetix: Pentti Haanpää, (viitattu 14.10.03) Saatavissa: http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/­8kieletkirjallisuus/kirjallisuus/kotimainen/haanpaa/
Karonen, Vesa: Pentti Haanpää. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 14.10.2003). Saatavissa: http://www.kansallisbiografia.fi.