Hyvä katsoja,

Kotikatsomo-ohjelmapaikka on jo vuosien ajan lähettänyt draama-ohjelmia, jotka ovat fiktiota ja näin ollen sisältävät paljon sepitteellistä materiaalia. Fiktion tehtävä on kertoa tarinaa, ei opettaa tai sivistää. Televisiosta tulee paljon hyviä asiaohjelmia esim. Prisma, jossa erilaisia elämän ilmiöitä käsitellään asiallisesti ja värittämättä. Nämä asiaohjelmat sisältävät faktatietoa ja niitä kannattaa katsoa, jos haluaa oppia uusia asioita ja lisätä tietämystään.

Tahdon asia on tarina epätäydellisistä ihmisistä. Monesti näkee draamasarjoja, joiden henkilöt ovat täydellisiä, virheettömiä ja osaavat elää oikein. Minun mielestäni tällaisiin henkilöihin on vaikea samastua. En ole itse virheetön, enkä tunne ketään muutakaan virheetöntä, ehkä siitä syystä niin moni katsoja on viihtynyt näiden huonosti käyttäytyvien ja asioiden kanssa sähläävien henkilöittemme parissa.

Kun Mikko sai keliakia-diagnoosin, hänelle iski päälle kapinavaihe kuten monelle ihmiselle, joka sairauden takia joutuu muuttamaan elämäntapojaan. Tunnen yhden keliaakikon hyvin ja muutamia diabeetikkoja ja tällainen kapinointi vaivaa usein ainakin nuorehkoja sairastuneita, vaikka se on epäterveellistä ja erittäin vaarallista. Tupakointi ja humalahakuinen juominen on myös tyhmää, epäterveellistä ja vaarallista, mutta näitäkin asioita meidän sarjamme ihmiset tekevät. Mikon ympäristön reaktiot Mikon sairauteen eivät myöskään edusta oikeaa tapaa reagoida sairastuneeseen läheiseen vaan sitä, miten ihmiset oikeasti toimivat, ne heijastelevat ihmisten ennakkoluuloja ja niitä mielikuvia, joiden varassa ihmiset mielipiteitään erilaisista asioista muodostavat ja laukovat.

Mikko on henkilö, joka toimii ennen kuin ajattelee. Kun hän kohtasi spelttikonsulentin, tarkka kuuntelu ja asioista selvän ottaminen jäi, koska Mikko innostui! Sama kuvio oli toistunut hänen toimissaan aikaisemminkin. Faktatietoa speltin sopimattomuudesta keliaakikolle hän sai vasta, kun Keliaakikkoyhdistyksen (tämä on fiktiivinen järjestö nimeään myöten) lakimies kertoi, että speltti on keliaakikolle sopimaton ja että kylvötyökin pitäisi tehdä syksyllä. Käsikirjoittaja toki tiesi nämä asiat jo tarinan alussa, mutta Mikon tietoon ne kannatti jutun kuljettamisen vuoksi tuoda vasta tässä vaiheessa, muuten olisivat kaupunkilaismiehen romanttiset viljelijäfantasiat jääneet kertomatta.

Nyt tarinan loppupuolella Mikko osaa jo melkein elää keliakiansa kanssa ja hoitaakin sitä asiallisesti, pahin kapina on ohi. Hän on nyt myös oppinut, että speltti ei sovi keliaakikoille ja sadolle (jos se koskaan valmistuu) keksitään ensi jaksossa muuta käyttöä.

Katsojapalute on sisältänyt myös kiitosta keliaakikoilta siitä, että asiaa on tarinassa sivuttu. Tahdon asiassa käsitellään työelämän paineita, lasten kohtelua nykypäivänä, kotiäidin asemaa, uskonnollisia liikkeitä, rahan valtaa ja monia muita vakavia asioita. Se, että vakavia asioita käsitellään komedian keinoin, ei missään nimessä tarkoita asian halveksumista tai vähättelyä vaan päinvastoin, tämä pätee myös suhteessamme keliakiaan.

Jokainen keliaakikko on varmasti saanut asiallisen tietopaketin sairautensa hoidosta, enkä usko, että kukaan luottaa fiktiivisen Mikko Rouhialan touhelointeihin enempää kuin omaan lääkäriinsä ja järkeensä. Ne katsojat, jotka eivät sairautta tunne, joutuvat kohtaamaan ennakkoluulojaan ja tutustumaan sairauteen Mikon yritysten ja erehdysten kautta.

Oikein hyvää kevättä toivottaa sarjan ohjaaja

Johanna Vuoksenmaa