Kultakalat 1933 (S)

Busby Berkeleyn elokuvien sarjan aloittanut 42. katu ei ollut vielä saanut ensi-iltaansa kun sille jo tehtiin jo jatkoa lähes saman kaavan mukaan. Kultakalat 1933 (Gold Diggers of 1933, USA 1933) sisälsi lähes saman näyttelijäkaartin tulkitsemassa samojen lauluntekijöiden sävelmiä ja luonnollisesti Busby Berkeley vastasi huikeasta tanssisuunnittelusta. Elokuvan ohjaajaksi oli tosin vaihtunut Mervyn LeRoy.

Kultakalat 1933 – outo käännös sillä alkuperäinen nimi viittaa onnenonkijoihin – kertoo kolmesta tanssitytöstä, jotka jäävät työttömiksi kun heidän esiintymispaikkansa suljetaan. Lamakausi koettelee nimittäin myös show-maailmaa, mutta tästä keksitään myös aihe uudelle musikaalille. Säveltäjä löytyy tyttöjen naapurista mutta rahoitusta saadaan etsiä, samoin kuin tytöille rikkaita miehiä puolisoksi.

Kepeä tarina on kuitenkin vain veruke Berkeleyn upeille musiikkinumeroille, jotka dialogin tavoin tihkuvat pikkutuhmaa erotiikkaa, varsinkin numeroissa We’re in the Money ja Pettin’ in the Park. Myös The Shadow Waltz on tyypillisen yltiöpäinen Berkeley-numero, jossa kymmenet tanssitytöt muodostavat erilaisia kuvioita valaistuine viuluineen.

Elokuvan kuuluisin jakso, sen mahtava finaali My Forgotten Man taas kysyy paatoksella miksi aikoinaan sotaan riemuiten lähetetyt miehet on nyt unohdettu työttömyyden ja laman kurimukseen. Rikastumisen unelmia tarjoava elokuva sisältää näin myös ajan Warner-elokuville tyypillisen yhteiskunnallisen tason.