WEBVTT FILE 1 00:00:06.880 --> 00:00:13.200 Ihan niinku kaikist yksinkertasimmalla tasolla oli sellanen, että kun hän todistettavasti tai 2 00:00:13.240 --> 00:00:19.360 oletettavasti oli ollu mulle uskoton. Siis ihan seksuaalisesti uskoton. 3 00:00:19.920 --> 00:00:24.680 Niin hän onnistui kääntämään, sit kun mä reagoin siihen hyvin voimallisesti, - 4 00:00:24.680 --> 00:00:28.680 mustasukkaisuudella ja raivostumisella - niin hän onnistui kääntämään sen niin, et mä oon - 5 00:00:28.680 --> 00:00:37.960 aiheuttanut sen tilanteen. Sen uskottomuuden. Ja että mun reaktioni siihen on perusteeton. 6 00:00:40.640 --> 00:00:47.240 Yks lasku oli joskus 90-luvulla, lapset oli pieniä. Ja siin oli koko aika semmosta - 7 00:00:47.240 --> 00:00:56.040 intensiivistä yhteistyötä taiteen puitteissa ja sitte tän maalla-asumisen ylläpitämistä 8 00:00:56.040 --> 00:01:00.960 kaikkine puitteet, talot, remontit, kurssit, kaikki, mitä siihen liittyki. 9 00:01:01.240 --> 00:01:06.920 Niin jossain vaiheessa mä en itse ymmärtänyt, miks mä ahdistuin niin paljon, - 10 00:01:06.920 --> 00:01:14.400 et mä niinku valmistelin jo, et nyt mä lähden. Mut sitten ihan käytännössä, et minne mä 11 00:01:14.400 --> 00:01:24.760 lähden, et en ainakaan vanhempieni luo - mä en - sielt ei niinku, se on liian jotenki vaikeeta 12 00:01:24.800 --> 00:01:28.520 ja häpeällistä ja noloo mennä sinne ja sanoo, et nyt mä oon ahdistunu. 13 00:01:28.520 --> 00:01:32.120 Et jotain täs mun elämässä on nyt, et mua ahdistaa ja mä tuun tänne. 14 00:01:32.120 --> 00:01:37.840 Sit mä suunnittelin, et mä lähden yhden ystävän luo, joka asu asu Etelä-Suomessa. 15 00:01:38.560 --> 00:01:43.360 Mut mä en sit lopullisesti uskaltanu tehdä sitä päätöstä ja mä en hänelle koskaan kertonu 16 00:01:43.400 --> 00:01:49.000 täst pohdinnasta. Et jotain tapahtu sellasta, jota mä en pystyny sanottamaan, enkä - 17 00:01:49.000 --> 00:01:55.960 ymmärtämään, mut et mua ahdisti. Sekä henkisesti että mä koin sen hyvin mun kehollani. 18 00:02:01.080 --> 00:02:07.760 Kun mä en ehkä ole ainoo, joka on eläny sellasen suhteen. Jossa on olemassa semmost 19 00:02:07.760 --> 00:02:12.840 julmuutta ja sitä henkistä väkivaltaa, mut semmosena epämääräsenä 20 00:02:12.840 --> 00:02:18.760 möykkynä ja peikkona ja pilvenä. Et miten vois itseään semmoses tilanteessa auttaa. 21 00:02:19.600 --> 00:02:25.440 Ku jotain, mitä sä et aluks ymmärrä, etkä voi nimetä edes. Mä en luottanu mun 22 00:02:25.440 --> 00:02:33.520 tuntemuksiin enkä intuitioon tarpeeksi. Jälkikäteen mun lähipiiri on sitten on uskaltanut 23 00:02:33.520 --> 00:02:39.360 sanoa ääneen, että mm. Et jotain me nähtiin kyllä. 24 00:02:39.360 --> 00:02:43.600 Että sä et voinu hyvin. Ja sua ei kohdeltu hyvin. 25 00:02:44.880 --> 00:02:52.840 Toinen, mistä mä tunsin ahdistusta ja huonovointisuutta oli se, että hän.. 26 00:02:52.840 --> 00:02:59.960 Kiteytti asiat jossain, kun kriisiydyttiin lasten kanssa tai oli vaikeeta - murrosikästen kanssa 27 00:02:59.960 --> 00:03:08.040 - et mun pitää valita hänet tai lapset. et, lapset vie liikaa tilaa. Se oli - 28 00:03:08.040 --> 00:03:13.480 hyvin, hyvin rankkaa. Et mihin suuntaan mun pitäis kallistua, mitä mun pitäis tehdä, - 29 00:03:13.480 --> 00:03:14.520 mitä mun pitäis tuntea? 30 00:03:20.160 --> 00:03:26.000 En mä ikinä niinku toivoani menettäny vaan mä jotenki. Niinku me oltiin ihan jollain tasol 31 00:03:26.000 --> 00:03:30.040 - me oltiin hyvin toisiimme kytkeytyneitä. Et siin oli koko ajan nousuja ja laskuja. 32 00:03:30.040 --> 00:03:35.200 Niinku suuria tunteita, rakkautta, suuria rakkaudellisia tunteita ja sit siin oli mun kohdalla 33 00:03:35.200 --> 00:03:38.800 ainakin suurta ahdistusta ja niinku turhautumaa. 34 00:03:39.160 --> 00:03:45.280 Se jotenkin käänty se tilanne silleen, et mä aloin kuulostelemaan itsessäni, et mikä mus 35 00:03:45.280 --> 00:03:52.400 on vikana. Ja tota tästä niinku eri asteisia variaatioita, joka sitte siinä meijän aikamoisen 36 00:03:52.400 --> 00:03:57.680 hurjassa eroprosessissa sit niinku kärjisty sinne - kulminoitu ihan huippuunsa.