WEBVTT FILE 1 00:00:07.240 --> 00:00:12.360 Alussa on aina sellasta, ne vaaleenpunaset silmälasit nenällä. Mutta mä 2 00:00:12.360 --> 00:00:17.520 muistan, kun me oltiin ajamassa muuttoautoa, oltiin haettu hänen tavarat, 3 00:00:17.520 --> 00:00:21.640 hänen silloisesta asunnostaan. Ja oltiin ajamassa sinne meijän tulevaan 4 00:00:21.640 --> 00:00:26.960 asuntoon. Niin hän sano siin matkalla jotenkin tälleen, et mä oon sit välillä 5 00:00:26.960 --> 00:00:32.560 todella kusipää. Ja sit mä olin vaan silleen, et joojoo niin mäki ja en koskaan 6 00:00:32.560 --> 00:00:37.160 niinku ajatellu sitä sen enempää. Et se jäi sit sille tielle jotenki. M​ut sit siinä 7 00:00:37.160 --> 00:00:42.000 ensimmäisen vuoden aikana mun mielest, kun. Must alko vaan tuntuu, et joku 8 00:00:42.000 --> 00:00:46.560 ei oo niinkun entisellään. Ja aika nopeesti mä sain sit kiinni hänet siitä, et hän 9 00:00:46.560 --> 00:00:52.160 kirjottelee entisensä kanssa. Ja tosi niinku intiimeitä asioita,​ mutta mä jotenki 10 00:00:52.160 --> 00:00:55.720 katoin sitäkin läpi sormien, koska mul oli hirvee menettämisen pelko. Ja mä 11 00:00:55.720 --> 00:01:00.680 en koskaan ajatellu sitä tilannetta tavallaan sillä lailla, että mulle tehdään 12 00:01:00.680 --> 00:01:04.240 hallaa, vaan mä ajattelin, et mä en pärjää ilman tätä henkilöö. 13 00:01:04.960 --> 00:01:11.214 Oltiin yhessä ja herättiin yhessä ja syötiin aamupalaa yhessä ja tehtiin vähän 14 00:01:11.214 --> 00:01:15.400 sitä sun tätä ja illalla vähän treeneihin ja sellasta. Me oltiin tosi paljon 15 00:01:15.400 --> 00:01:19.560 yhdessä. Ja jotkut sitä sanokin, et vitsit ku teijät näkee vaan kahestaan. 16 00:01:19.560 --> 00:01:24.240 M​utta se oli jotenkin niin luonnollista, me vaan oltiin niinku sulauduttu 17 00:01:24.240 --> 00:01:28.840 yhteen. Hänen kanssaan oli tosi turvallinen olla niin hyvinä päivinä. Et sen 18 00:01:28.840 --> 00:01:33.852 takii varmaan kestikii niin kauan tajuta, et nyt mättää niinku oikeesti joku. 19 00:01:37.840 --> 00:01:43.415 Jossain vaihees mä tajusin, et se ei oo niinku sen hetkisestä tilanteesta kiinni. 20 00:01:43.415 --> 00:01:47.720 Et sitä pahaa olo, mitä hänel varmasti on sisällä edelleenkin, on jatkunu jo tosi 21 00:01:47.720 --> 00:01:53.400 pitkään. ​Hän käytti siis loppuvaihees vahvoi huumeita ja tollasii tosi vahvoja 22 00:01:53.400 --> 00:01:57.920 lääkkeitä. Ja se alko vaan niitten särkylääkkeiden väärinkäytöllä ja mä olin siin 23 00:01:57.920 --> 00:02:01.358 messissä, koska hänel oli niin kipeet polvet ​ja sellasta. 24 00:02:01.800 --> 00:02:03.908 Mä en koskaa aatellu sitä. 25 00:02:04.480 --> 00:02:10.080 Ne hyvät puolet, tai sellaset hoivaavat puolet ehkä ennemminki korostu.​ J​a sit 26 00:02:10.080 --> 00:02:13.400 jossain vaihees se meni niin pitkälle, että kun hän käytti 27 00:02:13.400 --> 00:02:18.560 näit aineita, niin sillon hän oli normaali. Jos oli liian vähän veressä tiettyi 28 00:02:18.560 --> 00:02:23.560 aineita, niin sittenhän se oli aivan hirveetä. Et sit se käänty sillä tavalla 29 00:02:23.560 --> 00:02:27.440 päälaelleen se tilanne, et mä jopa autoin häntä saamaan niitä aineita. Koska ­ 30 00:02:27.440 --> 00:02:33.000 en mä tiedä, varmaan se on inhimillinen reaktio monelta​­. Mut mä mieluummin 31 00:02:33.000 --> 00:02:38.440 otin hänet tavallaan hyväntuulisena, sit niinku tietyn aikaa, ku mä oisin sit 32 00:02:38.440 --> 00:02:41.400 kokoajan miettiny, et mitä tapahtuu seuraavaksi. 33 00:02:41.400 --> 00:02:44.040 Et pääasia oli vaan, et siin hetkes pärjätään. 34 00:02:49.600 --> 00:02:56.440 Pääsääntösesti mul oli sata eri lempinimee, jotka oli tosi kauniita. Ja sen takii 35 00:02:56.440 --> 00:03:01.400 se tilanne oli mun mielestä niin kiero ja perverssi jotenki. Samaan aikaan mä 36 00:03:01.400 --> 00:03:06.480 tunsin sitä vihaa niin paljon. Mut mä tulkiksin sen, et se viha ei ollu mua 37 00:03:06.480 --> 00:03:11.720 kohtaan, vaikka mä olinkin se kohde. Sekin oli aika ovelaa, vaikka voi olla, 38 00:03:11.720 --> 00:03:16.827 sitä tiedostamatta jotenki. Mut seki sai mut aina, kun siel tuli se tietty 39 00:03:16.827 --> 00:03:21.122 lempinimi, ni sai mut ajattelemaan tai tuntemaan, et ei täs oo mitään hätää. 40 00:03:21.122 --> 00:03:24.435 Ni sit ne pahat sanat niinku huuhtoutu sinne alle. 41 00:03:25.240 --> 00:03:28.640 Mehän ei riidelty sillei arkipäiväsesti, niinku jotkut ihmiset väittelee jostain 42 00:03:28.640 --> 00:03:33.880 asiois­ tai ku pariskunnat väittelee, et saaks pyyhkeen jättää lattialle vai ei. 43 00:03:34.240 --> 00:03:38.360 Et meil ei sellast ollu. Et sit kun me riideltiin, tai ylipäätäänsä puhuttiin, 44 00:03:38.360 --> 00:03:45.840 sanottiin asioita, niin se oli sellast huutamista ja hakkaamista. Sillon tuli tosi 45 00:03:45.840 --> 00:03:49.920 paljon pahaa ja sellasia sanoja, et hän ties kyllä miten pystyy mua 46 00:03:49.920 --> 00:03:54.640 satuttamaan. Ja mun täytyy kyl sanoo, et mä en niinäkään hetkinä,­ ehkä se on 47 00:03:54.640 --> 00:03:58.553 jotain raukkamaisuutta, en mä tiedä, mut jotenki, niinäkään hetkinä koskaan 48 00:03:58.553 --> 00:04:00.048 haukkunu häntä. 49 00:04:00.360 --> 00:04:04.200 Ne riidat yleensä jatku just sen takia, et hän hermostu, kun mä en sanonu 50 00:04:04.200 --> 00:04:09.760 sit mitään takas. Et mä menin ihan tuppisuuks, koska mä en, mä en jollain 51 00:04:09.760 --> 00:04:13.680 tavalla osaa, enkä haluu riidellä. Koska mun mielestä kaks aikuista ihmistä voi 52 00:04:13.680 --> 00:04:18.120 keskustella myös ikävistä asioista toistensa kanssa. Ja mä en, mä en niinku 53 00:04:18.120 --> 00:04:23.331 kykene siihen, et mä haukun jonkun. Ihan pohjamutia myöten. 54 00:04:28.640 --> 00:04:32.760 O​li niinku tosi pitkiäki hyviä kausia. Ja mä tajuan sen nyt, että ne oli just 55 00:04:32.760 --> 00:04:38.174 sellasii, kun mä päätin vaan elää sen asian kans, että hän on riippuvainen. 56 00:04:38.174 --> 00:04:42.781 J​a sit aina oli hirvee riita ja sit keskusteltiin ja sit jatku pidemmän aikaa ihan 57 00:04:42.781 --> 00:04:46.620 ok. Mut sit jossain vaiheessa taas tuli se ajatus, et en mä voi elää näin. 58 00:04:46.620 --> 00:04:52.175 Ja sillon mulla alko oma vointi tosi paljon sit huonontua. Ja sit oltiin taas 59 00:04:52.175 --> 00:04:55.885 sellasessa myllyssä, et ei mitään rajaa. E​t sitä vaan puhuttiin, mut mitään 60 00:04:55.885 --> 00:05:00.400 konkreettista ei tapahtunut. Et tilanne oikeestaan vaan paheni. Mut ihminen 61 00:05:00.400 --> 00:05:04.051 kai tottuu kaikkeen, niin sitä vaan jatko ja jatko.