WEBVTT FILE

1
00:00:08.103 --> 00:00:13.755
Kerran oltiin ajamas autolla, niinku pidempi matka. Yötä vasten ajettiin. Me oltiin oltu

2
00:00:13.755 --> 00:00:19.219
pidempään hiljaa ­ ja sano mulle yhtäkkii vaan, että ajetaan jonnekkin, niinku tohon tolppaan,

3
00:00:19.219 --> 00:00:24.679
et kuollaan yhdessä samaan aikaan. Ja se oli yks niist hetkist, et ku mä tajusin, et mä elän

4
00:00:24.679 --> 00:00:30.369
myös hänen masennustaan samalla. Tavallaan. Vaikee kuvailla. Mut sit kun mä tajusin,

5
00:00:30.369 --> 00:00:34.168
et en mä haluu kuolla. Vaik mä olin luullu, et mä haluisin.

6
00:00:34.302 --> 00:00:39.590
Hän ajo sillon. Ja sit mä pakotin, mä en tiedä, miten hän ees suostu, mut mä vaan pakotin

7
00:00:39.590 --> 00:00:45.089
hänet ajaan, seuraavaan, syvennykseen moottoritiellä. Mihin noi rekat pysähtyy, et

8
00:00:45.089 --> 00:00:49.888
vaihdetaan kuskin paikkaa. Mä ajoinki sit seuraavat kuus tuntii ja sit oltiin jo perillä.

9
00:00:49.888 --> 00:00:54.209
Et mua väsytti ihan älyttömästi ja mua sattu joka paikkaan, mut mä aattelin, et mun on

10
00:00:54.209 --> 00:00:57.703
vaan pakko pysyy hereillä. Ja ajaa vaan loppuun asti.

11
00:00:57.703 --> 00:01:02.607
Se on tosi pelottavaa, koska siinähän ei mitään muuta tarvi tehä, kun sen toisen tarrata

12
00:01:02.607 --> 00:01:08.608
siihen rattiin. Ja sillon, kun mä ajoin, niin mä pelkäsin, et se tekis niin. Ja sit samalla mä

13
00:01:08.608 --> 00:01:13.572
ajattelin, et ei se ikinä tekis niin. Mut siinä vaihees, ku hän nukahti siihen autoon, tunnin

14
00:01:13.572 --> 00:01:19.127
ajamisen jälkeen. Niin ne on ollu yhtii mun elämäni, niinku sellasii rauhallisimpii hetkii

15
00:01:19.127 --> 00:01:25.947
koskaan. Se oli jotenkin niin, kuvaavaa. Et mä halusin olla hänen kanssaan, mut en

16
00:01:25.947 --> 00:01:27.992
halunnu olla siltikään.

17
00:01:32.735 --> 00:01:37.353
Mä jouduin sairaalaan tän syömishäiriön johdosta. Ja mä olin sen ensimmäisen jakson

18
00:01:37.353 --> 00:01:41.808
reilu puol vuotta siellä. Ja sen jälkeen mut lähetettiin kotiin, koska mitään edistymistä ei

19
00:01:41.808 --> 00:01:46.324
tapahtunu. Ja sit se oli sellast sumussa menoo kolme kuukautta. Me asuttiin sillon jo

20
00:01:46.324 --> 00:01:51.243
erillään. Mut edelleen oltiin yhdessä, koska mulla ei ollu itselläni voimia sanoa, tai päättää

21
00:01:51.243 --> 00:01:58.103
suhdetta. Ja osa musta edelleen niin paljon rakasti häntä, tai sitä oikeeta ihmistä siel takana,

22
00:01:58.103 --> 00:02:05.759
et ei pystynykkään. Ja se oli edellinen ilta, kun mä jouduin toisen kerran sinne sairaalaan.

23
00:02:05.759 --> 00:02:10.058
Mä olin sillon mun kotona. Ja mua pelotti ihan oikeesti, et mä kuolen siihen mun fyysiseen

24
00:02:10.058 --> 00:02:15.393
tilanteeseen ja muutenkin siihen paniikkiin ja ahdistukseen, mikä mul oli.​ N​iin soitin hänelle

25
00:02:15.393 --> 00:02:21.523
sillon illalla ja sanoin oikeestaan kaikki samat asiat, mitä mä olin jo useemman kerran

26
00:02:21.523 --> 00:02:26.559
sanonu, mut en koskaan kerralla kaikkee. Mä olin kirjottanu sille pitkän lapun ja mä olin

27
00:02:26.559 --> 00:02:30.112
niin huonossa kunnossa, et mä en jaksanu enää lähtee minnekään. Mä luin sitä paperii

28
00:02:30.112 --> 00:02:34.054
puhelimeen. Ja mä luulen, et hän ei uskonu, et mä olin tosissaan.