WEBVTT FILE 1 00:00:07.243 --> 00:00:12.720 Olin siellä klinikalla ­se oli psykosomaattinen klinikka, niin siellä oli terapiaa ja 2 00:00:12.720 --> 00:00:16.207 sellasta. Mutta se ensimmäinen puol vuotta meni siellä silleen, että mä en 3 00:00:16.207 --> 00:00:20.360 koskaan puhunu hänestä. Siitä todellisesta, sen hetkisestä akuutista 4 00:00:20.360 --> 00:00:27.400 ongelmasta. Mä puhuin vaan, et mul on läski olo ja mikä on ihan, se on just se 5 00:00:27.400 --> 00:00:32.040 mun sairaus. Et sit pitäis kattoo sinne pöydän alle. Mut sit ku mä pääsin sinne 6 00:00:32.040 --> 00:00:37.280 pöydän alle, niin sit mä huomasin, et mitä enemmän mua sattuu, niin sitä 7 00:00:37.280 --> 00:00:40.340 enemmän mä teen oikeen tavallaan sillä hetkellä. 8 00:00:40.920 --> 00:00:45.228 S​e henkinen väkivalta sit jatku. Koska me ei oltu fyysisesti enää samassa tilassa 9 00:00:45.228 --> 00:00:52.659 tai pystyttykään olla. Niin mä sain kirjeitä ja mä sain tekstiviestejä ja mä sain 10 00:00:52.659 --> 00:00:56.840 kaikenlaista mahdollista, missä hän haukku mut.​ J​a osa niist on varmaan 11 00:00:56.840 --> 00:01:05.040 ihan totta, ja onki. Mut vaan sen takia, koska hän ei nähny sitä, et hänen 12 00:01:05.040 --> 00:01:07.760 tilanteensa voi niinkun myös romuttaa mua niin paljon, et - 13 00:01:07.760 --> 00:01:09.600 mä en vaan osannu enää auttaa. 14 00:01:10.880 --> 00:01:17.520 J​a se oli aika jännä. Se opetti aika paljon siitä, miten ihminen tavallaan reagoi. 15 00:01:17.520 --> 00:01:23.080 Et ensin tulee sellanen, et älä jätä mua. Ja sen jälkeen tulee sellanen älytön 16 00:01:23.080 --> 00:01:28.640 viha. Ja jos ei siinäkään vaihees anna periks, kun sieltä tulee sitä syyllistämistä 17 00:01:28.640 --> 00:01:33.000 ja sellasta. Niin se seuraava keino on kokeilla jotain tosi kaunista. 18 00:01:33.000 --> 00:01:36.954 Et vaikeimmat hetket oli niitä, kun sieltä tuli kaikkee, et ku mä rakastan sua 19 00:01:36.954 --> 00:01:42.160 yli kaiken. Niinku että tuu takas ja että mä en pysty elää ilman sua. 20 00:01:42.160 --> 00:01:46.560 Niinäki hetkinä edelleen pysyy kovana ja siinä omassa päätöksessään. 21 00:01:47.440 --> 00:01:50.120 Ja tiedostaa samaan aikaan vaan, et okei mäki rakastan häntä, mut - 22 00:01:50.120 --> 00:01:54.000 mä en voi sanoa sitä hänelle.​ Niin se oli vaikeeta. 23 00:02:02.080 --> 00:02:07.063 Ja jossain vaiheessa mä sitte sieltä klinikalta soitin kotiin. Molemmat mun 24 00:02:07.063 --> 00:02:11.596 vanhemmat kyl sano näin, et kyl mä niinku, tiedostin kokoajan, et joku on 25 00:02:11.596 --> 00:02:17.322 vialla. Mut ku ei keksi, et mikä on vialla. Ja se oli just se, ku me annettiin niin 26 00:02:17.322 --> 00:02:22.120 hyvä kuva koko maailmalle meijän suhteesta, et eihän ne tavallaan voinukkaan 27 00:02:22.120 --> 00:02:27.520 tietää. Mut siinä vaihees, ku ne sai tietää, mä kuulin sellasen, vaikka se oli 28 00:02:27.520 --> 00:02:30.440 hirvee asia, minkä mä kerroin, niin jonkulaisen helpotuksen kuulin 29 00:02:30.440 --> 00:02:36.675 kummankin äänestä. Et nyt mä niinkun ymmärrän, jonkin verran enemmän. 30 00:02:36.675 --> 00:02:39.880 Et vanhemmille mä kerroin. Sitten. 31 00:02:41.800 --> 00:02:46.902 Edelleen oon vähän niinku toipumassa. Ja mä itseasiassa näin hänet, muutama 32 00:02:46.902 --> 00:02:51.720 viikko sitten tavattiin. Ja se oli mun henkiselle kasvulle ehkä sellanen paikka, 33 00:02:51.720 --> 00:02:59.093 että mä varmistin itselleni sen, et mä saan tai voin, omasta puolestani antaa itselleni 34 00:02:59.093 --> 00:03:05.046 luvan voida hyvin. Kaks päivää mä niinkun tavallaan olin hänen kanssaan. 35 00:03:05.046 --> 00:03:09.280 Se oli niinkun, ihan kun se meidän koko suhde. Niinku kahessa päivässä 36 00:03:09.280 --> 00:03:12.880 tavallaa oli se ensinäkeminen, mä olin tosi oikeesti ilonen, kun mä näin sen, et 37 00:03:12.880 --> 00:03:18.480 hän on ylipäänsä elossa ja sellasta. Ensimmäisen päivän iltana selvis mulle, et 38 00:03:18.480 --> 00:03:24.880 hän käyttää kokaiinii. Mikä oli siis äärettömän kova pala. Mä huomasin, et mä 39 00:03:24.880 --> 00:03:30.866 vajosin vähintään kolmeks tunniks sinne, et voi ei, nyt mä oon taas nalkissa. 40 00:03:31.320 --> 00:03:36.480 Ja et mun pitää nyt taas kattoo, et se selvii. Ja ihan sen päivän aikana mä aloin 41 00:03:36.480 --> 00:03:42.560 oireilee taas tosi pahasti sitä mun syömistä. Nukuin yön yli. Ja mä tajusin 42 00:03:42.560 --> 00:03:46.160 seuraavana aamuna, kun mä heräsin, et ei mul oo oikeesti mitään hätää. Meist 43 00:03:46.160 --> 00:03:51.908 jokainen, niinku, elää vaan niinku omaa elämäänsä ja tietty, terve itsekkyys pitää 44 00:03:51.908 --> 00:03:57.320 olla olemassa. Ja se hetki, kun mä lähin kotiin, niin oli mulle sellanen, uudenlainen 45 00:03:57.320 --> 00:04:01.000 se meijän ero. Se oli mulle henkisesti tosi tärkeetä, et mä näin hänet. 46 00:04:01.840 --> 00:04:06.560 Kyl mä koen niin sanotusti selvinneeni siitä. Jotain jälkimainenkeja tulee aina, 47 00:04:06.560 --> 00:04:09.959 ja erilaisia ajatuksia, aika kultaa muistoja. 48 00:04:09.959 --> 00:04:15.200 Mut just toi, matka hänen luokseen kaks päivää. Oli kyl jotenkin niin 49 00:04:15.200 --> 00:04:19.640 tiivistelmä siit kaikesta, et mä tajusin vaan, et mä niinkun oikeesti päätän ite 50 00:04:19.640 --> 00:04:22.718 mun elämästä ja mulla on kaikki ovet auki.