perjantaina 05.03.2010

Upea draama, vaikuttavin mitä olen koskaan nähnyt 45-vuotisen elämäni aikana. Ja tässä iässä on jo vaikea koskettaa minua... Minulla ei myöskään ole mitään kytköstä juutalaisuuteen. Kun miehet lähtivät lopussa kohti kaasukammiota purskahdin itkuun. Olen käynyt Berliinissä juutalaisten muistomerkillä ja sielläkin olen ollut hyvin hiljainen ja surullinen.

En katso keskitysleiriohjelmia surren mitä yhdelle uskonryhmälle tapahtui, vaan se koskettaa, koska natsien teot olivat aivan tavallisten ihmisten tekemiä ja koko yhteiskunta lähti siihen mukaan eli sama voisi tapahtua MISSÄ TAHANSA, se vetää hiljaiseksi. Eli nämä aihetta käsittelevät ohjelmat tuovat eteeni selvimmin ihmisen uskomattoman kyvyn pahaan, jokaisen meistä...

Oma koskettavin kohta oli kohta, jossa mies oli kertonut äitinsä hautaamisesta, johon toinen vangittu sanoi jotenkin näin: "Kun ihminen tekee uhrauksen, sen on oltava kauneinta, puhtainta..." Se kolahti todella ja automaattisesti tiesin kuka olisi minun kohdallani se kaunein ja puhtain uhraus...

ps. onneksi nauhoitin, kestää vielä useamman katsomisen

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä