Meitä karjalaisia tuli v.1940/ 1945 yli 400.000 tänne tynkäsuomeen kuvittellen, että olemme suomalaisia. Vaikka geneettisesti olemme puhtaampia ugreja kuin länsisuomalaiset heimot, saimme ryssittelyä kuulla ihan tarpeeksi ja sen mukaisia asenteita. Minäkin, vaikka tulin Ruotsin keikan heittäneenä vieraitten nurkkiin evakkoperheen jäsenenä odottamaan lopullista sijoitusta, olin ryssä. No, hurri tuskin olisi ollut sen lohdullisempi nimitys suomalaisten asenteet tuntien. Sehän on se osa kansamme historiaa, jota ei ole kovinkaan syvällisesti tutkittu eikä enää ole kohta tutkittavissakaan ja mitäpä sillä onkaan enää väliä! Joku synkkä vieraan pelko tätä kansaa vaivaa vieläkin.Itsetunnon puute varmaan. Minua ryssittely auttoi sikäli, että jo pienestä pojasta asti tajusin, että vaikka menetin heille kotini ja isäni jäi sinne sankarihautaan, ryssän täytyy olla ihminen, koska minäkin sellainen olen. Siihen loppui ryssän pelko ja ryssäviha siinä missä kaunan kantaminen ruotsinkielisillekin ja kateus riikinruotsalaisia kohtaan. Matkailu avartaa :-)

– Evakko ja sotalapsi (ei varmistettu)